Säteily kodin laitteissa ja muissa tuotteissa

Mikroaaltouunit ovat turvallisia

Mikroaaltouunit ovat turvallisia normaalissa käytössä. Terveyshaittoja voisi aiheutua sellaisessa tilanteessa, jossa uuni toimisi luukku auki. Silloin uunin käyttäjä saisi muutamassa sekunnissa vakavia palovammoja pannessaan kätensä uuniin tai seistessään uunin välittömässä läheisyydessä. Luukussa on ainakin kaksi toisistaan riippumatonta turvakytkinjärjestelmää, jotka varmistavat, että mikroaaltoteho kytkeytyy päälle uuniin vasta luukun ollessa kiinni. Tehot sammuvat heti, kun luukku avataan.

Lisäksi luukku on suunniteltu niin, että luukun reunoista vuotaa säteilyä hyvin vähän monenkin käyttövuoden jälkeen. Mikroaaltouuni on syytä viedä huoltoliikkeeseen tarkistettavaksi, jos sen luukkua tai siinä olevaa ikkunaa on kolhittu siten, että siinä on havaittavia lommoja tai vääntymiä.

Mikroaaltouunien toiminta perustuu voimakkaaseen sähkömagneettiseen säteilyyn, joka lämmittää ruoan. Suomessa mikroaaltouunien käyttäjille ei ole aiheutunut mikroaalloista johtuvia terveyshaittoja.

Itkuhälyttimet

Elektroninen itkuhälytin antaa vanhemmille mahdollisuuden vahtia nukkuvaa lasta matkan päästä. Laitteistoon kuuluu kaksi osaa, joista toinen sijoitetaan lapsen lähelle (vauvayksikkö) ja toinen kuuloetäisyydelle lasta vahtivasta aikuisesta (vanhempien yksikkö). Laite aktivoituu lapsen äänestä, jolloin viesti kulkee radioaaltoina laitteen osien välillä.

Itkuhälyttimen lähetysteho voi olla 500 milliwattia, mikä on kaksinkertainen kännykän maksimitehoon verrattuna. Suuresta maksimitehosta huolimatta hälyttimien aiheuttama SAR-arvo jää STUKin mittausten mukaan huomattavasti alle radioaalloille kansainvälisesti määritellyn raja-arvon, joka on kaksi wattia kiloa kohti. SAR-arvo kuvaa sitä energiaa, joka radioaalloista imeytyy kehoon.

Keskimääräinen altistus on lisäksi huomattavasti alhaisempi kuin mitatut arvot, sillä itkuhälytin lähettää radioaaltoja vain niinä hetkinä, jolloin lapsen ääntely aktivoi laitteen. Pienten lasten turhaa altistusta voi vielä helposti vähentää sijoittamalla laite lapsen ulottumattomiin.

Itkuhälytinten säteilyn mittaus

Heikkoja magneettikenttiä ja lasersäteitä

Kodin sähkölaitteet synnyttävät ympärilleen heikkoja magneettikenttiä. Voimakkaimpia magneettikenttiä syntyy esimerkiksi sähkövatkaimen, hiustenkuivaajan, sähköporakoneen ja pölynimurin pinnalla. Kentät vaimenevat nopeasti etäisyyden kasvaessa ja altistuminen niille on vähäistä.

Television ja tietokoneen äärellä oleillaan pidempiä aikoja, mutta niiden synnyttämä magneettikenttä on heikko. Tieteellisesti ei ole osoitettu, että pitkästäkään altistumisesta tämäntasoiselle pientaajuiselle magneettikentälle olisi terveyshaittoja.

CD-soittimissa levyn alapintaa lukee lasersäde. Samanlaista tekniikkaa käytetään myös tietokoneiden CD-ROM-asemissa. Suljetun rakenteen takia lasersäde ei pääse laitteista ulos, ja laitteet luokitellaan vaarattomiksi.

Palovaroittimen säteilystä ei haittaa

Radioaktiivisuutta myös hyödynnetään joissakin tuotteissa. Tarkoitukseen valitaan yleensä vähiten haitallinen aine. Palovaroittimissa on useimmiten pieni määrä amerikium 241:tä, joka on eristetty ruostumattomasta teräksestä valmistettuun kapseliin. Palovaroittimen säteilystä ei ole ihmiselle haittaa, koska radioaktiivista ainetta on vähän ja sekin on kapselin sisällä suojassa. Käytöstä poistetut palovaroittimet on toimitettava samoihin keräyspaikkoihin kuin muu elektroniikkaromu.

Radioaktiivisia aineita kelloissa, kameran linsseissä ja jalokivissä

Kellojen ja kompassien valoväreissä saattaa olla tritiumia, joskus myös prometium 147:ää. Aikaisemmin käytettiin radium 226:ta, mutta jo vuosia sitten gammasäteilevä radium on korvattu pehmeillä beta-säteilijöillä. Vanhoissa kelloissa voi olla vielä radiumia. Itsevalaisevissa navigointilaitteissa ja lentokoneitten exit-kilvissä käytetään tritiumia kapseloituna kaasuna.

Joissakin lampuissa käytetään pieniä määriä radioaktiivista ainetta parantamaan lampun syttymis- ja muita ominaisuuksia. Tällaisia kaasupurkauslamppuja käytetään pääasiassa ammatti- ja erikoisvalaistuksessa. Käyttökohteita ovat suuret julkiset tilat kuten stadionit, rautatieasemat tai ostoskeskukset. Yhtenä sovelluksena ovat myös autojen ksenonlamput. Lampuissa käytettävät radioaktiiviset aineet ovat toriumia (Th-232), kryptonia (Kr-85) tai tritiumia (H-3). Yhdessä lampussa radioaktiivisen aineen määrä on tyypillisesti muutamasta becquerelistä muutamaan sataan becquereliin. Käytännössä lampun sisältämää radioaktiivisuutta ei voi havaita tavallisella säteilymittarilla, eikä se aiheuta käyttäjille säteilyaltistusta.

Radioaktiivisia aineita lisätään joihinkin tuotteisiin, ei niiden radioaktiivisuuden, vaan aineiden muitten ominaisuuksien vuoksi. Luonnon toriumia, joka on radioaktiivinen alkuaine, käytetään tällä lailla kahdestakin syystä. Kameroiden ja kiikarien linsseissä torium muuttaa linssien optisia ominaisuuksia. Sitä voi käyttää myös linssien sävyttämiseen. Mökillä käytettävien petromaks-lamppujen hehkusukissa käytetään torium-oksidia valon miellyttävän värin vuoksi. Hitsauspuikoissa torium helpottaa syttymistä ja pidentää elektrodin ikää. Posliiniteollisuudessa on käytetty uraanin ja toriumin suoloja joittenkin tiettyjen värisävyjen aikaansaamiseksi. Nykyään näiden väriaineiden käytöstä on lähes kokonaan luovuttu.

Iki-ihanat jalokivetkin saattavat pitää sisällään pieniä määriä radioaktiivisia aineita. Jalokiviä säteilytetään usein joko gammasäteilyllä tai neutronisäteilyllä, jotta niihin saadaan kauniimmat ja syvemmät värit. Nimenomaan neutronisäteily synnyttää kivissä radioaktiivisia aineita. Jalokiviä varastoidaan yleensä muutama kuukausi ennen myyntiä, jolloin suurin osa aktiivisuudesta on puoliintunut pois.

Luonnon radioaktiivisuutta (uraania, toriumia ja kaliumia) saattaa olla tavallista suurempina pitoisuuksina esimerkiksi fosfaattilannoitteissa ja rakennusmateriaaleissa. Terveyssuolat sisältävät kalium 40:tä, koska niissä suolan normaali natrium on korvattu kaliumilla, jossa on mukana aina vähän kalium 40:tä.

Päivitetty 1.7.2011