| Kun sähkö- ja magneettikenttien taajuus on pieni,
ne vaikuttavat ihmiseen aiheuttamalla kehossa kiertäviä
sähkökenttiä ja -virtoja, eli ns. induktiovirtoja. Ihminen voi
havaita tämän kihelmöinnin tunteena lihaksissaan ja
tuntohermoissaan. |
| Radiotaajuinen säteily (taajuus
yli 100 kHz) |
| Kun sähkö- ja magneettikenttien taajuus on suuri,
puhutaan radiotaajuisesta säteilystä. Sen ihmisessä aiheuttamat
induktiovirrat lämmittävät kudoksia. Hyvin suurilla taajuuksilla
lämpeneminen rajoittuu vain kehon pintaosiin, koska säteily ei
etene kehon sisäosiin. |
| Infrapunasäteily (aallonpituus 780
nm - 1 mm) |
| Infrapuna- eli lämpösäteily tuntuu lämpönä iholla
ja ihonalaisissa kudoksissa. Silmään osuvasta infrapunasäteilystä
suurin osa jää silmän etuosiin ja vain pieni osa pääsee
verkkokalvolle asti. Ihmissilmä ei kuitenkaan pysty näkemään
infrapunasäteilyä. |
| Näkyvä valo (aallonpituus 400 -
780 nm) |
| Tämän säteilylajin ihminen aistii näköhavaintona.
Näkyvästä valosta ei ole haittaa ihmiselle. Poikkeuksena kuitenkin
lasersäde, joka voi jopa heijastuneena olla vaarallinen osuessaan
iholle tai silmiin. |
| Ultraviolettisäteily (aallonpituus
100 - 400 nm) |
| Ultraviolettivalo on silmälle näkymätöntä. Silmään
osuessaan se voi suurina annoksina vahingoittaa sarveiskalvoa tai
mykiötä. Ihmisen ihossa UV-säteily saa aikaan erilaisia
valokemiallisia ja -biologisia reaktioita. |
