Säteily tänään: Ivalo paloasema 0.07 µSv/h Muut paikkakunnat
In English På svenska
 
Olet tässä: Etusivu > Säteilytietoa > Ihmisen radioaktiivisuus > Elimistössä olevien radioaktiivisten aineiden määrittäminen
Elimistössä olevien radioaktiivisten aineiden määrittäminen
Päivitetty 2.6.2009

Ihmisen radioaktiivisten aineiden määrittämiseen käytetty tärkein suora mittausmenetelmä on ihmisen radioaktiivisuuden mittauslaitteistolla eli kokokeholaskurilla tehty mittaus. Siinä elimistössä olevat radioaktiiviset aineet määritetään kehon ulkopuolella olevilla säteilynilmaisimilla, nykyään puolijohdekiteillä.

STUKissa on kaksi kokokeholaskuria, joista toinen on kiinteästi asennettu ja toinen sijoitettu kuorma-autoon, jotta mittauksia voitaisiin tehdä eri paikkakunnilla.

STUKiin sijoitettu kokokeholaskuri
Kokokeholaskuri on sijoitettu huoneeseen, jonka seinät ovat 15 sentin paksuista rautaa. Tällä tavoin pystytään vaimentamaan luonnon taustasäteilyä. Laitteisto painaa kaikkiaan noin 80 tonnia. Mittauspeti  kulkee kuvassa näkyvien ilmaisimien välistä. Mittausaika on normaalisti noin 30 minuuttia. Mittauksen tuloksena  on gammaspektri, jonka avulla ihmisessä olevat radioaktiiviset aineet voidaan tunnistaa ja määrittää niiden määrä ja jakautuma kehossa.

STUKin mittausauto 

Kuorma-autoon sijoitettu kokokeholaskuri
Umpikorilla ja ilmastoinnilla varustettuun kuorma-autoon sijoitettu kokokeholaskuri. Kuorma-autossa käytetään kevyempää taustasuojaa, joka painaa noin 1,5 tonnia. Puolijohdeilmaisimen sisältävä lyijysuoja  (kuvassa vasemmalla) vedetään mittausajaksi henkilön ylle. Mittaus kestää tavallisesti 17 minuuttia.  Mittaus tuottaa gammaspektrin.

Suorilla mittausmenetelmillä voidaan havaita vain sellaiset aineet, jotka lähettävät gammasäteilyä. Säteilyn energian tulee olla niin suuri, että säteily ei kokonaan jää elimistöön, vaan osa siitä pääsee  kehon ulkopuolelle ja voidaan siten havaita. Elimistöön joutuneet, pelkästään alfa- tai beetasäteilyä lähettävät radioaktiiviset aineet, on mitattava epäsuoralla menetelmällä. Tällöin niiden määrät mitataan eritteistä, yleensä virtsanäytteistä.

Mikäli radioaktiiviset aineet ovat laajalti levinneet elinympäristöön, voidaan väestön saamia määriä arvioida epäsuorasti myös analysoimalla elintarvikkeiden ja hengitysilman radioaktiivisuutta. Tämä menetelmä soveltuu parhaiten suurten ihmisryhmien saamien aktiivisuusmäärien arviointiin.

kuva28.jpg
Suomalaisesta vuonna 1994 kokokeholaskurilla mitattu gammaspektri. Radioaktiivisen aineen tunnistus perustuu spektrissä näkyviin kullekin aineelle ominaisiin fotopiikkeihin. Niiden sisältämän tiedon perusteella voidaan myös aineen määrä ihmisessä laskea. Tässä spektrissä on Tshernobylin onnettomuudesta peräisin olevat cesium-137 (20 000 Bq) ja cesium-134 (900 Bq) sekä luonnon radioaktiivinen kalium-40 (3 800 Bq).