Ihmisen radioaktiivisten aineiden määrittämiseen käytetty tärkein suora mittausmenetelmä on ihmisen radioaktiivisuuden mittauslaitteistolla eli kokokeholaskurilla tehty mittaus. Siinä elimistössä olevat radioaktiiviset aineet määritetään kehon ulkopuolella olevilla säteilynilmaisimilla, nykyään puolijohdekiteillä. STUKissa on kaksi kokokeholaskuria, joista toinen on kiinteästi asennettu ja toinen sijoitettu kuorma-autoon, jotta mittauksia voitaisiin tehdä eri paikkakunnilla.
Suorilla mittausmenetelmillä voidaan havaita vain sellaiset aineet, jotka lähettävät gammasäteilyä. Säteilyn energian tulee olla niin suuri, että säteily ei kokonaan jää elimistöön, vaan osa siitä pääsee kehon ulkopuolelle ja voidaan siten havaita. Elimistöön joutuneet, pelkästään alfa- tai beetasäteilyä lähettävät radioaktiiviset aineet, on mitattava epäsuoralla menetelmällä. Tällöin niiden määrät mitataan eritteistä, yleensä virtsanäytteistä. Mikäli radioaktiiviset aineet ovat laajalti levinneet elinympäristöön, voidaan väestön saamia määriä arvioida epäsuorasti myös analysoimalla elintarvikkeiden ja hengitysilman radioaktiivisuutta. Tämä menetelmä soveltuu parhaiten suurten ihmisryhmien saamien aktiivisuusmäärien arviointiin.
|
|
