Säteilylaitteiden ja radioaktiivisten aineiden käyttötilojen säteilysuojaus on suunniteltava ja rakennettava niin, että säteilyn käytöstä ei aiheudu varaa työntekijöille tai muille henkilöille. Suojausta suunniteltaessa otetaan huomioon säteilylaitteen tai -lähteen käyttömäärä ja -tapa sekä ympäröivien tilojen käyttö. Käyttötiloja suunniteltaessa on otettava huomioon myös se, että säteilylaitteet ja radioaktiiviset aineet eivät missään tilanteessa saa joutua asiattomien haltuun.
Säteilylain (592/1991) 24 ja 26 §:n mukaan Säteilyturvakeskus vahvistaa tilojen suunnittelussa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset. Nämä turvallisuusvaatimukset on vahvistettu röntgentiloille ohjeessa ST 3.6, sädehoitotiloille ohjeessa ST 2.2 ja radionuklidilaboratorioille ohjeissa ST 6.1 ja ST 6.3.
Valvonta-alue ja tarkkailualue
Säteilylain 32 §:n mukaan toiminnan harjoittajan on suunniteltava ja toteutettava työntekijöiden suojelu seuraavien periaatteiden mukaan:
selvitetään ennalta työntekijöihin kohdistuva säteilyaltistus ja siihen vaikuttavat tekijät, missä otetaan huomioon myös tavanomaisesta poikkeavat työskentelyolosuhteet
työskentelypaikat jaetaan tarvittaessa valvonta-alueisiin ja tarkkailualueisiin
luokitellaan erilliseksi ryhmäksi (säteilytyöluokka A) ne työntekijät, joiden säteilyaltistusta on seurattava henkilökohtaisesti.
Valvonta-alueella tarkoitetaan aluetta, jolla on noudatettava erityisiä turvaohjeita säteilyltä suojaamiseksi ja radioaktiivisen kontaminaation leviämisen estämiseksi ja jonne pääsyä valvotaan.
Tarkkailualueella tarkoitetaan aluetta, jolla työolosuhteita tarkkaillaan säteilyltä suojaamiseksi.
Työtiloissa on työntekijät suojattava säteilyltä tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos efektiivinen annos voi ylittää arvon 1 mSv, silmän ekvivalenttiannos arvon 15 mSv tai käsien, jalkojen tai ihon ekvivalenttiannos arvon 50 mSv vuodessa, on työpaikan eri alueet tarvittaessa valvonta-alueisiin ja tarkkailualueisiin. Valvonta- ja tarkkailualueiden määrittely ja niitä koskevat toimintaohjeet on tehtävä yleensä jo turvallisuuslupaa haettaessa, ja ne tarkastetaan luvassa määrätyn tarkastuksen yhteydessä. Säteilyturvakeskus on antanut tarkemmat ohjeet työtilojen luokittelusta ohjeessa ST 1.6.
Toiminnan harjoittajan on annettava työntekijöille tarvittavat ohjeet valvonta- ja tarkkailualueilla työskentelystä ja säteilyltä suojaamisesta.
Säteilysuojauksen yleiset periaatteet
Säteilyn käyttötiloja ympäröivien tilojen säteilysuojaus on suunniteltava ja rakennettava siten, että säteilyasetuksen (1512/1991) 3 - 6 §:ssä säädettyjä annosrajoja ei ylitetä missään olosuhteissa. Säteilysuojelun optimointiperiaatteen toteuttamiseksi ja eri säteilylähteistä aiheutuvan altistuksen huomioon ottamiseksi on Säteilyturvakeskus asettanut ohjeissa
ST 2.2 ja ST 3.6 säteilyasetuksen 7 §:n mukaisesti säteilysuojausten suunnittelua varten seuraavat annosrajoitukset (efektiiviset annokset):
- käyttötilaa ympäröivissä tiloissa, jotka määritellään tarkkailualueeksi, 6 mSv vuodessa
- käyttötilojen ulkopuolisissa tiloissa, jotka eivät ole tarkkailualuetta ja joihin ulkopuolisten henkilöiden pääsyä ei ole rajoitettu, 0,3 mSv vuodessa.
Röntgen- ja sädehoitotilojen rakenteellinen säteilysuojaus
Säteilylaitteen käyttötilan rakenteiden suunnittelussa voidaan käyttää annosrajoituksista johdettuja viikkokohtaisia suunnitteluarvoja. Nämä suunnitteluarvot on Säteilyturvakeskus asettanut esimerkiksi ohjeessa ST 2.2 sädehoitotiloille:
- tarkkailualue 120 µSv viikossa
- muu alue 6 µSv viikossa.
Nämä efektiiviseen annokseen perustuvat suunnitteluarvot on johdettu edellä mainituista annosrajoituksista.
Sädehoitohuoneen rakenteet on lisäksi suunniteltava siten, että hetkellinen annosnopeus säteilylähteen käyttötilan ympäröivissä tiloissa ei ylitä arvoa 20 µSv/h missään sellaisissa kohdissa, joissa oleskellaan tai työskennellään jatkuvasti.
Rakenteellista suojausta mitoitettaessa on laskettava yhteen kaikista säteilylähteistä (esimerkiksi kahdesta eri kiihdyttimestä) aiheutuvat annokset. Tarkempia ohjeita sädehoitotilojen säteilysuojauslaskelmista on ohjeessa ST 2.2 ja röntgentilojen suojauslaskelmista ohjeessa ST 3.6.
Säteilylaitteiden käyttötilojen säteilysuojausten riittävyys varmistetaan Säteilyturvakeskuksen tekemissä tarkastuksissa.
Radionuklidilaboratorioiden säteilyturvallisuusvaatimukset
Radioaktiivisten aineiden käytön turvallisuuden kannalta on tärkeää, että jo laboratorion tai muun käyttöpaikan suunnittelussa otetaan huomioon työn laadusta ja käytettävistä radionuklideista johtuvat säteilyturvallisuusvaatimukset. Suunnittelun lähtökohtana on, että työskentely laboratoriossa on turvallista, radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön jäävät vähäisiksi sekä normaali- että poikkeustilanteissa ja radioaktiivisten aineiden joutuminen laboratoriotiloista sivullisten haltuun on estetty.
Radionuklidilaboratoriolla tarkoitetaan laboratoriota, jossa käsitellään radioaktiivisia aineita avolähteinä. Radionuklidilaboratoriot luokitetaan C-, B- ja A-tyypin laboratorioiksi. Tiettyyn toimintaan vaadittavan laboratoriotyypin määräävät käytettävien radionuklidien vaarallisuusluokka, kerralla käsiteltävä aktiivisuus ja työn laatu. Radionuklidilaboratorioissa on myös määriteltävä ja rajattava valvonta- ja tarkkailualueet siten kuin ohjeessa ST 1.6 on esitetty.
Radionuklidilaboratorioiden ja radioaktiivisten aineiden ja jätteiden varastointia koskevat säteilyturvallisuusvaatimukset on esitetty ohjeessa ST 6.1 ja radioaktiivisten jätteiden ja päästöjen säteilyturvallisuusvaatimukset ohjeessa ST 6.2.
