Säteilytoimintaa koskeva lainsäädäntö

Ionisoivan säteilyn käyttöä ja luonnonsäteilylle altistavaa toimintaa koskevat seuraavat säädökset muutoksineen:

• säteilylaki (592/1991)
• säteilyasetus (1512/1991)
• sosiaali- ja terveysministeriön asetus säteilyn lääketieteellisestä käytöstä ( 423/2000).

Säteilylain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo Säteilyturvakeskus. Säteilyturvakeskuksesta on annettu laki (1069/1983) ja asetus (618/1997).
Vuonna 1995 ja sen jälkeen annetut säädökset ovat sähköisinä Valtion säädöstietopankissa. Säädöstietopankissa ovat myös hallituksen esitysten perustelut laista ja asetuksista sekä niiden muutoksista.

Toimintaa jossa luonnon radioaktiiviset aineet (esimerkiksi luonnon uraani ja torium sekä niiden hajoamistuotteet kiviaineksessa) aiheuttavat merkittävää säteilyaltistusta, valvotaan säteilylain nojalla. Edellytyksenä on, että toiminta ei kuulu ydinenergialain piiriin.

Tiettyihin radioaktiivisiin aineisiin (esimerkiksi ³H, ²²⁶Ra) sekä eräisiin röntgenlaitteisiin ja hiukkaskiihdyttimiin sovelletaan myös lakia kaksikäyttötuotteiden* vientivalvonnasta (562/1996) ja sen nojalla annettua asetusta (924/2000). 

Radioaktiivisten aineiden kuljetuksesta on säädetty säteilylain 8 luvussa. Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta (1994/719) ja muu kuljetusta koskeva lainsäädäntö löytyy valtion säädöstietopankista Finlexistä.

Myös muissa säädöksissä on ionisoivan säteilyn käyttöön liittyviä vaatimuksia. Näitä ovat esimerkiksi

• työturvallisuuslaki (738/2002)
• työsuojelun valvontaa koskeva laki (131/1973)
• työterveyshuoltolaki (1383/2001)
• laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista (1505/1994).

*Kaksikäyttötuotteella tarkoitetaan tuotetta, teknologiaa, palvelua ja muuta hyödykettä, jota normaalin siviililuontoisen käyttönsä tai sovelluksensa ohella voidaan käyttää joukkotuhoaseiden tai niiden maaliinsaatamiseen tarkoitettujen ohjusjärjestelmien kehittelyyn tai valmistukseen, jolla voidaan edistää yleistä sotilaallista toimintakykyä.