Radon suomalaisissa asunnoissa – Otantatutkimus 2006

MÄKELÄINEN Ilona, KINNUNEN Topi, REISBACKA Heikki, VALMARI Tuomas, ARVELA Hannu
STUK-A242. Helsinki 2009, 45 s. + liitteet 23 s.

Avainsanat: radon, sisäilma, asunnot, otantatutkimus

Koko raportti (2,48 megatavua)

Tiivistelmä

Tutkimuksessa selvitettiin radonpitoisuus 2882 väestörekisteristä satunnaisesti poimitusta asunnosta. Radonmittaukset tehtiin kahdessa puolen vuoden jaksossa, joista ensimmäinen kesti huhtikuusta marraskuuhun 2006 ja toinen marraskuusta 2006 huhtikuuhun 2007. Mittaukset tehtiin STUKin radonmittauspurkeilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 944/92 mukaan radonpitoisuuden ei tulisi ylittää arvoa 400 Bq/m³, ja uudet asunnot tulisi rakentaa siten, ettei ylitetä arvoa 200 Bq/m³. Myös Suomen rakentamismääräyskokoelman osa D2 (Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto) antaa rakennusten suunnittelun ohjearvoksi 200 Bq/m³. Vuodesta 2004 alkaen on koko maassa vaadittu määräyksen B3 (Pohjarakenteet) perusteella radonin huomioimista kaikessa uudisrakentamisessa. Rakennuslupahakemukseen tulisi liittyä radontekninen suunnitelma. Suunnittelu voidaan jättää tekemättä vain poikkeustapauksissa alueilla, joilla 200 Bq/m³ ylityksiä esiintyy vain harvoin.

Tässä tutkimuksessa pien- ja kerrostaloasukkaiden valtakunnalliset maakuntien väestömäärillä painotetut keskiarvot olivat 121 Bq/m³ ja 49 Bq/m³, ja koko maan asukaskohtainen keskiarvo 96 Bq/m³. Pien- ja kerrostaloasunnoissa enimmäisarvon 200 Bq/m³ ylitysten osuudet olivat 15,1 % ja 1,5 % ja kaikista asunnoista 10,4 % ylittää 200 Bq/m³. Vastaavat pien- ja kerrostaloasuntojen lukumäärät olivat 204000 ja 16000. Enimmäisarvon 400 Bq/m³ ylitysten osuudet olivat pien- ja kerrostaloasunnoissa 3,8 % ja 0,7 %, ja kaikissa asunnoissa 2,7 %. Vastaavat pien- ja kerrostaloasuntojen lukumäärät olivat 51000 ja 8000.

Suurimmat radonpitoisuudet ovat Hämeen ja Kaakkois-Suomen alueella, johon kuuluvat maakunnat Itä-Uusimaa, Kymenlaakso, Päijät-Häme, Kanta-Häme, Pirkanmaa ja Etelä-Karjala. Näissä maakunnissa 29–51 % pientaloista ylittää 200 Bq/m³.

Ryömintätilaisella perustuksella saavutetaan alimmat radonpitoisuudet. Radonpitoisuudet ovat korkeita maanvaraisella laatalla varustetuissa taloissa. Lisäksi rinne- tai kellariratkaisu, jossa alimman kerroksen ja asunnon välillä on avoin portaikko, vielä kasvattaa pitoisuuksia. Tähän on syynä maanvastaiset rakenteet, joiden läpi radonpitoinen ilma pääsee virtaamaan maaperästä sisätiloihin. Rakennuspohja vaikutti myös radonpitoisuuteen: Sora- ja hiekkamuodostumilla ja louhitulla kalliolla pitoisuudet olivat suurempia kuin muilla rakennuspohjilla. Korkeita pitoisuuksia on myös tiiviimmillä maalajeilla. Kevytsoraharkon käyttö kasvattaa vuotoja maaperästä. Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto on radonin kannalta edullisempi kuin painovoimainen tai koneellinen poistoilmanvaihto.

Uusien asuntojen radonpitoisuudet ovat 1960-luvulla alkaneen nousun jälkeen kääntyneet laskuun 2000-luvulla valmistuneissa asunnoissa. Laskuun on vaikuttanut ryömintätilaisen perustuksen ja koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon yleistyminen. Myös radonin torjuntatoimet uudisrakentamisen yhteydessä ovat lisääntyneet. Hämeen ja Kaakkois-Suomen alueella radonputkisto on asennettu noin 64 %:iin vuoden 1995 jälkeen valmistuneista asunnoista, ja koko maassa vastaava luku on 24 %. Perustusrakenteiden tiivistäminen, joka on tärkeä osa radontorjuntaa, ei kuitenkaan ole yleistynyt toivotulla tavalla. Uudisrakentamisen radontorjunnan onnistumisella on ratkaiseva merkitys tavoiteltaessa alhaista asuntokannan radonpitoisuutta.
 
___
  
ISBN 978-952-478-506-8 (nid.)
ISBN 978-952-478-507-5 (pdf)
ISSN 0781-1705

Radon i finländska bostäder – Urvalsundersökning 2006

MÄKELÄINEN Ilona, KINNUNEN Topi, REISBACKA Heikki, VALMARI Tuomas, ARVELA Hannu
STUK-A242. Helsingfors 2009, 45 s. + bilagor 23 s.

Nyckelord: radon, inomhusluft, bostäder, kartläggning

Hela rapporten (2,48 MB)

Sammanfattning

I undersökningen tog man reda på radonhalten i 2882 bostäder som valts slumpmässigt ur befolkningsregistret. Radonmätningarna utfördes under två halvårsperioder. Den första av dem räckte från april till november 2006 och den andra från november till april 2007. Mätningarna gjordes med STUK:s radonmätningsburkar.

Enligt social- och hälsovårdsministeriets förordning 944/92 borde radonhalten inte överskrida värdet 400 Bq/m³, och nya bostäder borde byggas så att värdet 200 Bq/m³ inte överskrids. Också i del D2 (Byggnaders inomhusklimat och ventilation) i Finlands byggbestämmelsesamling ges riktvärdet 200 Bq/m³ för planeringen av nya byggnader. Från och med år 2004 kräver man i hela landet utgående från bestämmelse B3 (Geokonstruktioner) att radon tas i beaktande i allt nybygge. Man bör bifoga en radonteknisk plan till bygglovsansökan. Planeringen kan i undantagsfall lämnas ogjord endast på områden där värdet 200 Bq/m³ överskrids väldigt sällan.

I den här undersökningen var medelvärdena för små- och höghusinvånare, viktade med landskapens invånarantal, 121 Bq/m³ respektive 49 Bq/m³, och hela landets medeltal per invånare var 96 Bq/m³. Andelen småhus- och höghuslägenheter där maximivärdet 200 Bq/m³ överskreds var 15,1 % respektive 1,5 % och i 10,4 % av alla bostäder överskreds värdet 200 Bq/m³. Motsvarande antal små- och höghuslägenheter var 204000 och 16000. Andelen små- och höghuslägenheter där maximivärdet 400 Bq/m³ överskreds var 3,8 % och 0,7 % och bland alla bostäder 2,7 %. Motsvarande antal små- och höghuslägenheter var 51000 och 8000.

De högsta radonhalterna finns i Tavastland och Sydöstra Finland, vartill hör landskapen Östra Nyland, Kymmenedalen, Päijänne-Tavastland, Egentliga Tavastland, Birkaland och Södra Karelen. I dessa landskap överskrids 200 Bq/m³ i 29–51 % av småhusen.

Man uppnår de lägsta radonhalterna med en husgrund försedd med kryputrymme. Halterna är höga i hus med grundplatta på mark. Också sluttnings- eller källarlösningar där det mellan bottenvåningen och bostaden finns en öppen trappgång ökar radonhalten. Orsaken till detta är konstruktioner som är i kontakt med marken, där radonhaltig luft kommer åt att strömma in i huset från jordmånen. Byggnadsgrunden påverkade också radonhalten: på grus- och sandformationer samt vid sprängt berg var halterna högre än vid andra byggnadsgrunder. Höga halter finns också vid tätare jordarter. Användningen av lättklinker ökar läckaget från jordmånen. Med avseende på radon är maskinell till- och frånluftsventilation fördelaktigare än gravitationsbaserad eller maskinell frånluftsventilation.

Radonhalterna i nya bostäder, som började stiga på 1960-talet, har nu börjat sjunka i bostäder som blivit färdiga på 2000-talet. Sänkningen har påverkats av att husgrunder med kryputrymme samt maskinell till- och frånluftsventilation blivit allt vanligare. Också radonbekämpningsåtgärder vid nybygge har ökat. I Tavastland och Sydöstra Finland har man installerat radonrörsystem i ca 64 % av bostäderna som blivit klara efter år 1995. I hela landet är mot svarande tal 24 %. Tätning av grundkonstruktionerna, som är en viktig del av radonbekämpningen, har däremot inte ännu blivit så allmänt som man hoppats på. Det är avgörande att radonbekämpningen vid nybygge lyckas då man eftersträvar låga radonhalter i hela bebyggelsen.
 
___
  
ISBN 978-952-478-506-8 (tryckt)
ISBN 978-952-478-507-5 (pdf)
ISSN 0781-1705

Radon in Finnish dwellings – Sample survey 2006

MÄKELÄINEN Ilona, KINNUNEN Topi, REISBACKA Heikki, VALMARI Tuomas, ARVELA Hannu
STUK-A242. Helsinki 2009, 45 pp + Appendices 23 pp.

Keywords: radon, indoor air, dwellings, sample survey

Whole report (2.48 MB)

Abstract

Indoor radon concentration was measured in 2882 dwellings randomly selected by the Population Register Centre of Finland. Radon measurements were made in two half-year periods, the first one lasting from April to November 2006 and the second one from November 2006 to April 2007. Measurements were made using STUK’s alpha track detectors.

According to the decree 944/92 by the Ministry of Social Affairs and Health, the indoor radon concentration should not exceed the 400 Bq/m³, whereas new buildings should be built so that 200 Bq/m³ is not exceeded. In addition, the part D2 of the National Building Code of Finland (Indoor climate and ventilation of buildings) sets 200 Bq/m³ as a reference value for planning of new buildings. Since 2004, according to the regulation B3 (Foundations), radon should be taken into account in new building in the whole country. A radon technical plan should be included into the building licence application. This plan can be exceptionally ignored only when building in areas where exceeding of 200 Bq/m³ seldom occurs.

In this study the nationwide means weighted by number of inhabitants in provinces in houses and flats were 121 Bq/m³ and 49 Bq/m³, and 96 Bq/m³ for all dwellings. The percentages of dwellings exceeding 200 Bq/m³ for houses and flats were 15.1% and 1.5%, and 10.4% for all dwellings. The respective values for the reference value 400 Bq/m³ were 3.8%, 0.7%, and 2.7%. The numbers of dwellings exceeding 200 Bq/m³ were 204000 for houses and 16000 for flats, respectively. The respective numbers of dwellings exceeding 400 Bq/m³ were 51000 and 8000.

The highest radon concentrations were measured in the areas of Tavastia and South-Eastern Finland, in the provinces Eastern Uusimaa, Kymenlaakso, Päijänne Tavastia, Tavastia Proper, Pirkanmaa and South Karelia. In these provinces 29–51 per cent of small houses exceed 200 Bq/m³.

The lowest radon concentrations were achieved with a crawl space foundation. Radon concentrations are high in houses using a slab-on-ground foundation. In addition, foundation solution in hillside houses or houses that have a basement with open staircase between the lowest floor and the rest of the dwelling still increases radon concentrations. This is caused by the ground contact constructions that allow radon-bearing air to flow through them into the living spaces. Also the soil at the building site affects radon concentration. Radon concentrations were higher in houses built on gravel and sand formations and quarried rock than other soil types. High concentrations were found also on tighter soil types. The use of light-weight concrete blocks increases radon leaks from the soil. Radon concentrations were lower in houses with mechanical supply and exhaust ventilation than in houses with natural or mechanical exhaust ventilation.

After the rise in radon concentrations in new houses that started in sixties, concentrations have started to drop in houses built in 2000 and later. This is due to the crawl space foundation and mechanical supply and exhaust ventilation becoming more common. In addition, the use of radon prevention techniques in new building has increased. In the areas of Tavastia and South-Eastern Finland radon piping has been installed in 64 per cent of houses built after 1995, the percentage being 24 in the whole country. The sealing of foundation constructions, which is important for radon prevention, has not become as common as was hoped for. The success of radon prevention in new building is crucial when aiming for low radon concentrations in the building stock.
 
___
  
ISBN 978-952-478-506-8 (print)
ISBN 978-952-478-507-5 (pdf)
ISSN 0781-1705