Etusivulle Mikä on STUK? Uutiset Säteilytilanne Mittauspalvelut Tutkimustoiminta Julkaisut Määräyskokoelma Yhteystiedot Sanasto Linkit Palaute
Säteilystä lyhyesti Säteilyvaara Säteily ja ihminen Säteily ympäristössä Säteilyn käyttö Ydinvoimalaitokset Ydinvoimalaitokset Ydinmateriaalit Ydinjätteet

Sisäilman radon

Radon aiheuttaa Suomessa noin 200 keuhkosyöpää vuosittain. Radonia ei voi mitenkään aistia, mutta sen määrä  selviää vaivattomasti mittaamalla. Pahimmassa tapauksessa kodin tai työpaikan radonpitoisuus voi olla kymmeniä  kertoja suurempi kuin enimmäisarvo. Kun radonhaitta tiedostetaan, se voidaan torjua monin keinoin sekä uutta  rakennettaessa että vanhaa korjaamalla. Radontorjunta ei välttämättä tule edes kalliiksi.

Mitä radon on?

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen jalokaasu. Sitä ei pysty mitenkään aistimaan. Se voidaan havaita ainoastaan erikoismittalaitteiden avulla. Radioaktiivisuuden yksikkö on becquerel (Bq), joka tarkoittaa yhden atomin hajoamista sekunnissa. Sisäilman radonpitoisuus ilmoitetaan becquereleinä kuutiometrissä ilmaa (Bq/m3).

Radonia syntyy jatkuvasti maankamarassa ja kaikessa kiviaineksessa. Se on yksi välituote, kun uraani hajoaa ja muuttuu lopulta lyijyksi. Radon on kaasu ja pääsee sen vuoksi liikkumaan helposti maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa. Radon hajoaa kiinteiksi hajoamistuotteiksi, joista osa lähettää alfasäteilyä.

Miksi radon on vaarallista?

Ilmassa leijuvat radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengityksen mukana keuhkoihin. Itse radonkaasu poistuu pääosin uloshengityksen mukana, mutta kiinteät hajoamistuotteet tarttuvat keuhkojen sisäpintaan. Keuhkojen saama säteilyannos lisää riskiä saada keuhkosyöpä.

Suomessa todetaan vuosittain 2000 keuhkosyöpää, joista radonin arvioidaan aiheuttavan 100 - 600. Todennäköisin arvio on noin 200 keuhkosyöpää. Tupakoitsijoilla radonista aiheutuva riski on suurempi kuin tupakoimattomilla. Pienikin säteilyannos voi aiheuttaa syövän, joskin todennäköisyys on tällöin pieni. Mitä kauemmin ja mitä suuremmassa radonpitoisuudessa oleskelee sitä suurempi todennäköisyys on saada keuhkosyöpä. Tutkimuksissa ei ole havaittu, että radon aiheuttaisi muita terveyshaittoja kuin keuhkosyöpää. Se ei aiheuta allergisia reaktioita, huimausta, väsymystä eikä muita sen kaltaisia tuntemuksia.

Miten radon tulee sisäilmaan?

Talon alla oleva maaperä on tärkein sisäilman radonlähde. Maanvaraisen laatan, rinneratkaisujen ja  kevytsoraharkkojen käyttö on yleistynyt voimakkaasti 1980- ja 1990-luvuilla. Tällaiset perustukset sisältävät runsaasti rakoja ja muita reittejä, joiden kautta radonin on helppo päästä asuntoon. Ulko- ja sisälämpötilojen ero aiheuttaa alipaineen, joka suorastaan imee radonpitoista ilmaa maaperästä lämpimiin sisätiloihin. Talvella radonia virtaa sisään enemmän kuin kesällä. Myös huono ilmanvaihto suurentaa radonpitoisuutta. Mikäli talossa on koneellinen poistoilmanvaihto eikä korvausilmaventtiilejä ole riittävästi, voi talon alipaineisuus ja sen myötä myös radonpitoisuus kasvaa. Ks. kuva asunnon radonlähteistä.

Radonia tulee sisäilmaan jonkin verran myös rakennusmateriaaleista, esimerkiksi betonista ja tiilestä. Kerrostalojen ylemmissä kerroksissa radon ei yleensä tule maaperästä vaan lähes yksinomaan rakennusmateriaaleista. Niistä aiheutuva radonpitoisuus on normaalisti pieni eikä aiheuta terveysongelmaa. Radonia voi vapautua huoneilmaan myös vedenkäytön yhteydessä. Erityisesti porakaivoveden radonpitoisuus voi olla niin suuri, että se nostaa sisäilman radonpitoisuutta. Radonia vapautuu herkästi etenkin suihkun, pyykinpesun ja astioiden pesun yhteydessä.

Radonpitoisuus selviää mittaamalla

Asunnot
Huoneilman radonpitoisuus mitataan radonmittauspurkeilla. Luotettava arvio altistuksesta saadaan, kun mitataan kahdella radonmittauspurkilla asunnon eri huoneissa ja/tai kerroksissa. Mittausajaksi suositellaan kahta kuukautta marraskuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Kuntien ja taloyhtiöiden radonkartoituksissa voidaan mitata yhdellä purkilla talon alimmassa asutussa huoneessa.

Vapaa-ajan asunnot
Radonmittaus ei yleensä ole tarpeen kesämökillä, jos siellä oleskellaan pääasiassa vain kesällä. Tällöin radonpitoisuus on yleensä alhainen. Jos vapaa-ajan asuntoa käytetään paljon muina vuodenaikoina, voi radonmittaus olla tarpeellinen myös vapaa-ajan asunnossa.

Työpaikat
Jokainen työnantaja on velvollinen selvittämään työtilojensa radonpitoisuuden, jos on syytä epäillä, että enimmäisarvo ylittyy. Työpaikan radonpitoisuus määritetään käyttäen radonmittauspurkkia tai muuta tarkoitukseen soveltuvaa menetelmää. Työpaikkojen radonmittauksissa käytettävien laitteiden ja menetelmien tulee olla Säteilyturvakeskuksen hyväksymiä. Radonmittauspurkkia käytettäessä suositellaan vähintään kahden kuukauden mittausta lämmityskaudella. Työpaikan radonpitoisuus mitataan rakennuksen alimmassa kerroksessa paikoissa, joissa työskennellään. Toimistoissa riittää yksi mittaus noin 200:aa neliömetriä kohti, teollisuushalleissa 1-2 mittausta/halli. Jokaisessa erillisessä rakennuksessa pitäisi tehdä vähintään yksi mittaus.

Enimmäisarvot

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (n:o 944/92) mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3.

 - Mikäli huoneilman radonpitoisuus ylittää 400 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin radonpitoisuuden pienentämiseksi.
- Mikäli radonpitoisuus on 200 - 400 Bq/m3 Säteilyturvakeskus suosittelee tarkoituksenmukaisia, helposti tehtäviä korjauksia, jotta radonpitoisuutta voitaisiin alentaa.
- Mikäli huoneilman radonpitoisuus alittaa 200 Bq/m3, huonetilan radonturvallisuus on riittävä. Säteilyasetuksen 1143/98 perusteella on asetettu toimenpidearvo työpaikkojen radonpitoisuudelle.  Työpaikoilla, kouluissa, päiväkodeissa ja julkisissa tiloissa radonpitoisuus ei saa säännöllisessä työssä ylittää 400 Bq/m3. Jos mitattu tai mittauksen perusteella arvioitu radonpitoisuus ylittää 400 Bq/m3, on radonpitoisuutta pienennettävä.

Radonia eniten Etelä-Suomen harjuilla

Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat Euroopan ja mahdollisesti koko maailman korkeimpia (radonkartta Suomesta). Syyt korkeisiin radonpitoisuuksiin löytyvät geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta.

Graniittisen kallio- ja maaperämme uraanipitoisuus on suurempi kuin muiden kivilajien keskimääräinen uraanipitoisuus. Hyvin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkaharjut ovat radonpitoisen ilman ehtymätön lähde. Harjuille perusteluissa taloissa radonpitoisuudet ovatkin selvästi suurempia kuin lähiympäristön muille maalajeille perusteluissa taloissa. Radonin kannalta pahimpia alueita ovat kohomuotoiset ja jyrkkärinteiset soraharjut kuten Pispalanharju Tampereella ja eräät Salpausselän alueet Lahden seudulla.

 
Kuva: Radonin vuosivaihtelu

Radonpitoisuus on yleensä talvella suurempi kuin kesällä. Harjun laelle rakennetussa talossa vuodenaikaisvaihtelu on tavallista voimakkaampaa. Radonpitoisuus on tavallisesti aamuyöllä suurimmillaan. Sääolot, kuten lämpötila ja tuulisuus sekä asunnon ilmanvaihto, vaikuttavat radonpitoisuuteen.

Enimmäisarvon 400 Bq/m3 ylittäviä asuntoja ja työpaikkoja voi olla kaikkialla Suomessa,  mutta suurimmalla todennäköisyydellä niitä löytyy Etelä-Suomen läänistä ja Pirkanmaan alueelta. Tällä alueella sijaitsee  lähes 80 % kaikista enimmäisarvon ylittävistä asunnoista.

Säteilyturvakeskus on etsinyt korkeita huoneilman radonpitoisuuksia yhdessä kuntien terveysviranomaisten kanssa vuodesta 1986 lähtien. Kunnille on tehty tilannekatsauksia, joista selviää kunnan eri alueiden radontaso. Näitä raportteja voi tiedustella esimerkiksi terveystarkastajalta. Eräät kaupungit ja kunnat ovat julkaisseet omia yhteenvetoraporttejaan radonmittauksista, esimerkiksi Helsinki. Säteilyturvakeskus on julkaissut koko maata koskevan radonkartaston ja lisäksi Kymen lääniä ja Itä-Uuttamaata koskevat radonraportit.

Säteilyturvakeskus on valvonut työpaikkojen radonpitoisuutta vuodesta 1992 lähtien. Pahimmilla radonalueilla sijaitseville työpaikoille lähetettiin tällöin muistutus, jossa työnantajia kehotettiin selvittämään työtilojensa radonturvallisuus.

Tilastotietoa radonista

Asuntojen keskimääräinen radonpitoisuus on Suomessa 123 Bq/m3, Ruotsissa 108 Bq/m3, Norjassa 106 Bq/m3, Tanskassa 77 Bq/m3, Saksassa 50 Bq/m3, Ranskassa 77 Bq/m3 ja Englannissa 20 Bq/m3. Suomen pientaloissa radonpitoisuus on keskimäärin 145 Bq/m3 ja kerrostaloissa 80 Bq/m3.

Suomessa on arviolta 70 000 asuntoa, joiden radonpitoisuus ylittää enimmäisarvon 400 Bq/m3. Suurimmat todetut radonpitoisuudet asunnoissa ovat olleet yli 30 000 Bq/m3 (koko vuoden keskiarvo). Hetkellisesti asuin- tai työtiloissa on mitattu pitoisuuksia, jotka ylittävät jopa 100 000 Bq/m3.

Maaperässä olevien hiekka-, sora- ja savirakeiden välissä on ilmaa. Tämän ilman radonpitoisuus vaihtelee tavallisesti 10 000 - 100 000 Bq/m3. Pahimmilla radonalueilla on mitattu radonpitoisuuksia, jotka ovat jopa yli miljoona becquereliä kuutiometrissä. Ulkoilmassa radonpitoisuus laimenee nopeasti ja on metrin korkeudella alle 10 Bq/m3.

Mitä pitää tehdä, jos asunnon radonpitoisuus on korkea?

Ennen kuin ryhdytään tekemään radonkorjauksia, on syytä tehdä kahden kuukauden mittaus talviaikana. Myös korjauksen lopullinen onnistuminen pitää varmistaa talvella tehdyllä kahden kuukauden mittauksella. Korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat mitattu radonpitoisuus, rakennuksen alla oleva maaperä, täytemaa, talon rakenteet ja ilmanvaihto. Keskimääräiseksi kustannukseksi suomalaisissa pientaloissa on arvioitu 7500  mk asuntoa kohti.

Radonin virtausta maasta rakenteiden läpi sisäilmaan voidaan pienentää. Radonimurin (ks. kuva) avulla voidaan alipaineistaa ja tuulettaa lattialaatan alapuolista täytesoraa. Radonkaivo voidaan tehdä talon ulkopuolelle. Jälkimmäinen menetelmä soveltuu vain soraharjuille. Betonilaattojen saumat ja halkeamat sekä radonia läpäisevien elementtien pinnat voidaan tiivistää. llmanvaihtoa voidaan parantaa niin asunnossa, kellarissa kuin ryömintätilassakin. Radonimuri ja radonkaivo ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi menetelmiksi. Alipaineisuuden vähentämisellä on suuri merkitys kerrostalojen alimpien kerrosten radonkorjauksissa.

Asuntojen radonkorjauksiin on mahdollista saada valtion korjausavustusta (Valtioneuvoston päätös n:o 158/1999). Avustusta voidaan myöntää terveyshaitan tai kosteusvaurion poistamisen edellyttämiin korjaustoimenpiteisiin, jos avustaminen on tarpeellista korjaustoimenpiteiden laajuuden sekä hakijakunnan vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Avustusta voidaan myöntää enintään 40 % terveyshaitan tai kosteusvaurion poistamisen edellyttämien korjaustoimenpiteiden hyväksytyistä kustannuksista. Neuvoja antavat kunnan terveys- ja rakennusvalvontaviranomaiset.

Rakentajan pitää ottaa radon huomioon

Radonin torjunta uudisrakentamisessa on halvempaa ja helpompaa kuin korjausrakentamisessa. Lisäksi radonturvallinen perustus tulee melkein aina halvemmaksi kuin yksittäisen tontin radonselvitys. Tällä perusteella on järkevää rakentaa varmuuden vuoksi radonturvallisesti kaikilla harjualueilla koko maassa  sekä muillakin rakennusmailla suurimmassa osassa Suomea. Oulun läänissä, Pohjanmaalla ja Kuopion seudulla on harvinaista etenkin tiiviille rakennuspohjalle rakennettaessa, että radonpitoisuudet ylittävät  200 Bq/m3. Näillä alueilla rakennustapaa kannattaa harkita kuntakohtaisesti.

Tuulettuvalla alapohjalla varustettu perustus on hyvä ratkaisu radonongelman hallitsemiseksi. Tärkein asia maanvaraista laattaa rakennettaessa on talon perustuksien tiivistäminen. Maaperän radonpitoisen ilman vuotaminen sisään estetään bitumihuovalla ja elastisilla tiivistysaineilla. Radontiivis perustus toimii myös tehokkaana kosteuseristyksenä.

Varmuuden vuoksi lattialaatan alle salaojasoraan asennetaan rei'itetty putkisto. Jos tiivistäminen ei ole onnistunut ja radonpitoisuuden enimmäisarvo ylittyy tarkistusmittauksissa, kytketään putkistoon puhallin. Sen avulla radonpitoisuus alenee tehokkaasti.

Porakaivojen radon talousveden ongelma

Jos asunnon radonpitoisuus on korkea ja talousvetenä käytetään porakaivovettä, kannattaa veden radonpitoisuus mitata ennen korjausten aloittamista. Jos porakaivoveden radonpitoisuus on tuhansia becquerelejä litrassa, voi vesi yksin tai yhdessä maaperästä vuotavan radonin kanssa olla merkittävä radonlähde. Talousveden radonista aiheutuu säteilyannosta hengityksen mukana keuhkoille. Radon ja muut radioaktiiviset aineet lisäävät mahalaukun ja muun elimistön säteilyannosta.

Porakaivovettä käyttää noin 200 000 suomalaista. Kallioperämme vuoksi porakaivovesien radonpitoisuudet ovat  Suomessa maailman korkeimpia. Porakaivovesien radonpitoisuus on keskimäärin 540 Bq/1 ja korkein mitattu pitoisuus noin 77 000 Bq/l. On kuitenkin erittäin harvinaista, että radonpitoisuus ylittäisi 10 000 Bq/l. Vesilaitosten vettä käyttää noin neljä miljoonaa suomalaista.

Vesilaitosten sekä tavallisten rengas- ja lähdekaivojen vesissä radonpitoisuus on paljon alhaisempi. Tavallisten kaivojen vesissä radonia on keskimäärin 45 Bq/1 ja vesilaitosten vesissä 30 Bq/l. Radon voidaan poistaa talousvedestä joko ilmastamalla tai aktiivihiilisuodatuksella. Molemmat laitteet on suunniteltava erityisesti radonin poistamiseen, jotta niillä päästäisiin hyvään tulokseen. Talousvedestä  aiheutuvaa radonhaittaa voidaan pienentää myös ilman laitteita. Kun vettä käytetään, kannattaa tehostaa  ilmanvaihtoa. Juomavedestä radon poistuu keitettäessä, eikä kuumentamalla valmistetussa ruuassa ole enää  radonia.

Radonongelma voidaan selvittää

Säteilyturvakeskus tutkii radonin esiintymistä ja palvelee kansalaisia neuvomalla ja mittaamalla.  Säteilyturvakeskus myös valvoo toimintaa, jossa luonnonsäteilystä voi aiheutua merkittävää säteilyaltistusta työntekijöille tai väestölle.

  • Asuntojen ja työpaikkojen radonmittaukset
  • Kuntien radonmittaussuunnitelmat ja radonennusteet
  • Asuntojen radonkorjaustutkimukset
  • Tontin ja kaavoitusalueen radontutkimukset
  • Talousveden radioaktiivisuusmittaukset
  • Tuotteiden, mm. rakennusmateriaalien, radioaktiivisuusmääritykset

Kunnissa radonasioita hoitavat yleensä terveystarkastajat, rakennustarkastajat ja korjausneuvojat.


 Suomalaisen keskimääräinen vuotuinen säteilyannos on 3,7 millisievertiä

    Sisäilman radon 2 m Sv

    Ulkoinen säteily maaperästä ja rakennuksista 0,5 mSv

    Luonnon radioaktiivisuus kehosta 0,3 mSv

    Kosminen säteily avaruudesta 0,3 mSv

    Röntgentutkimukset 0,5 mSv

    Radioaktiiviset aineet lääketieteessä 0,04 mSv

    Tshernobyl-laskeuma 0,04 mSv

Suomalaiset saavat säteilyä pääasiassa luonnosta ja röntgentutkimuksista. Sisäilman radon aiheuttaa noin puolet säteilyannoksestamme. Maankamara jalkojemme alla ja betoni- tai tiiliseinät ympärillämme  säteilevät. Avaruudesta peräisin olevalle säteilylle joudumme alttiiksi kaikkialla, lentokoneessa enemmän  kuin maan pinnalla. Me myös syömme, juomme ja hengitämme luonnon radioaktiivisia aineita. Ihminen aiheuttaa säteilyä myös omalla toiminnallaan. Säteilyn käyttö lääketieteessä aiheuttaa noin kahdeksannen osan säteilyannoksestamme. Tshernobyl-laskeuma lisää vielä nykyäänkin suomalaisten säteilyannosta, mutta määrä on vain sadasosa vuosittaisesta annoksestamme. Ydinvoimalaitosten osuus  suomalaisten säteilyannoksesta on korkeintaan tuhannesosa.

 Kirjallisuutta avuksi

Radonin esiintyminen Suomessa

  • Voutilainen A, Mäkeläinen 1, Pennanen M, Reisbacka H, Castren 0. Suomen radonkartasto - Radon Atlas of Finland. STUK-A148. Säteilyturvakeskus, Helsinki 1997.
  • Voutilainen A, Mäkeläinen I, Reisbacka H, Castren 0. Asuntojen radonpitoisuus Suomessa. STUK-A146. Säteilyturvakeskus, Helsinki 1997.
  • Pennanen M, Mäkeläinen 1 ja Voutilainen A. Huoneilman radonmittaukset Kymen läänissä: Tilannekatsaus ja radonennuste. STUK-A136. Säteilyturvakeskus, Helsinki 1996.
  • Voutilainen A, Mäkeläinen 1. Huoneilman radonmittaukset Itä-Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ja radonennuste. Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo. STUK-A119. Säteilyturvakeskus, Helsinki 1995.
  • Arvela H, Mäkeläinen 1, Castren 0. Otantatutkimus asuntojen radonista Suomessa. STUK-A108. Säteilyturvakeskus. Helsinki 1992
  • Rintala J, Mäkeläinen 1, Voutilainen A, Viinikka M. Asuntojen radonmittaukset Helsingissä. Ympäristökeskuksen julkaisuja 8/96. Helsinki 1996.

Radonkorjaus

  • Arvela Hannu. Asuntojen radonkorjauksen menetelmät. STUK-A127, Säteilyturvakeskus, Helsinki 1995.
  • Pien-ja rivitalojen radontekninen korjaus. lmupistemenetelmä. Ympäristöopas 4. Ympäristöministeriö, Helsinki: Oy Edita Ab, 1996.
  • Kettunen, Rissanen, Viljanen, Arvela. lmupistejärjestelmän radontekninen toiminta erityyppisissä pien- ja rivitaloissa. Julkaisu 62. Teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikka, Espoo. 1997.
  • Arvela H, Kettunen A-V, Rissanen K, Viljanen M, Kurnitski J ja Jokiranta K. Kerrostalojen radonkorjaukset. STUK-A162. Säteilyturvakeskus, Helsinki 2000.

Radon uudisrakentamisessa

  • Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa. Maanvastaisten rakenteiden radontekninen suunnittelu. Opas 2/1993. Ympäristöministeriö, Helsinki: Oy Edita Ab, 1994.
  • Ravea Timmo, Arvela Hannu. Radonturvallinen rakentaminen Suomessa. STUK-A137, Säteilyturvakeskus, Helsinki 1997

 Talousveden radon

  • Voutilainen A, Mäkeläinen 1, Huikuri P ja Salonen L. Porakaivoveden radonkartasto -Radonatlas över borrbrunnar - Radon Atlas of wells drilled into bedrock in Finland. STUK-A171. Säteilyturvakeskus, Helsinki 2000.
  • Salonen L. Luonnon radioaktiiviset aineet pohjavesiongelmana Suomessa. Vesitalous 4; 1995: 13-18.
  • Myllymäki P, Turtiainen T, Salonen L, Helanterä A, Kärnä J ja Turunen H. Radonin poisto porakaivovedestä, Suomen Ympäristö 297, Suomen Ympäristökeskus, Helsinki 1999.

STUKin raportteja voi tilata Säteilyturvakeskuksesta, puh. 09-759 881.
Ympäristöministeriön ja Suomen Ympäristökeskuksen julkaisuja Oy Edita Ab:stä, puh. 09-5660 266. Kuntien omia raportteja voi tiedustella kunnista.

Etusivulle

 

JULKAISUT

 

Esitteet ja STUK tiedottaa

 

Kansainväliset julkaisut

 

Proceedings-julkaisut

 

Tutkimusjulkaisut

 

Valvontaraportit

 

Viranomaisohjeet

 

Alara-lehti

 

Säteily- ja ydinturvallisuus
- kirjasarja

 

Muut julkaisut



Etsi

 

Etsi

 




Sivun ylälaitaan