Ulkoisen säteilyn valvonta ja ilman radioaktiivisuuden valvonta

Ympäristön säteilyvalvonnalla arvioidaan ympäristön säteilyturvallisuutta Suomessa.

Ulkoisen säteilyn valvonta ja ilman radioaktiivisuuden valvonta ovat osa STUKissa toteutettavaa ympäristön säteilyvalvontaohjelmaa.

Ulkoisen säteilyn valvonta

Suomen taustasäteily vaihtelee normaalisti välillä 0,05 - 0,30 mikrosievertiä tunnissa (µSv/h). Tämä vaihtelu aiheutuu maaperän luonnollisen radioaktiivisuuden vaihtelusta. Säteilyn tasoa valvotaan automaattisella säteilyvalvontaverkolla, johon kuuluu noin 250 mittausasemaa eri puolilla Suomea. Mittausasemat mittaavat ulkoisen säteilyn annosnopeutta kymmenen minuutin välein. 

Valvontaverkolla on kaksi päätehtävää. Ilmoittaa, jos ulkoisen säteilyn annosnopeus ylittää asemankohtaisen ilmoitusrajan sekä tuottaa reaaliaikainen säteilytilannekuva Suomesta.

Suomessa säteilyvalvontaverkon mittausasemat on sijoitettu pääsääntöisesti asutuskeskuksiin. Toinen  mittausasemien sijoitusperiaate on ollut maantieteellinen kattavuus.

Osa säteilyvalvontaverkon mittausasemien antureista on sijoitettu rakennusten katoille ja osa noin kahden metrin korkeuteen maaperästä. Mittausaseman havaitsema säteily tulee noin 200 metrin etäisyydeltä aseman anturista. Tämä säteily on normaalitilanteessa lähes kokonaan peräisin maaperästä tai lähellä olevista rakenteista.

Säteilyvalvontaverkon tuottamat mittaustulokset kerätään Säteilyturvakeskukseen. Mittausasemien tulokset tarkastetaan ennen niiden julkaisemista koneellisesti, jolloin tuloksia ja niiden laatutietoja verrataan annettuihin raja-arvoihin.
 
Ulkoisen säteilyn valvontaverkon mittaustiedot ovat vuodesta 2010 alkaen.

Havaintosuure µSv/h

Ulkoisen säteilyn mittausasema mittaama suure on mikrosievertiä tunnissa (µSv/h). Yksikkö sievert on SI-järjestelmän mukainen säteilyn ekvivalenttiannoksen eli säteilyannoksen yksikkö. Sievert kuvaa ionisoivan säteilyn biologista vaikuttavuutta. Ekvivalenttiannos voidaan laskea absorboituneesta annoksesta säteilyn luonteesta riippuvien painotuskertoimien avulla. Yksikkö sievertiä tunnissa on siis säteilyannoksen kertymänopeus.

Ilman radioaktiivisuuden valvonta

Ulkoilman radioaktiivisuutta valvotaan kahdeksalla paikkakunnalla Suomessa. Valvonta-asemilla pumpataan suuria määriä ilmaa, noin 150-900 m3 tunnissa, radioaktiiviset aineet pidättävän suodattimen läpi.

Kotkassa, Kajaanissa ja Rovaniemellä on niin sanottu suurtehokerääjä, joka imee tunnissa 900 kuutiota ilmaa lasikuitusuodattimen läpi. Imatran, Jyväskylän, Sodankylän ja Ivalon asemilla keräysnopeus on 150 kuutiota tunnissa.

Suodattimia vaihdetaan 3-7 vuorokauden välein, jonka jälkeen suodattimiin kertyneet aineet analysoidaan laboratoriossa.

Menetelmän avulla voidaan havaita erittäin pieniä muutoksia säteilytilanteessa. Samaa menetelmää käyttää kansainvälistä ydinkoekieltosopimusta valvova järjestö CTBTO (www.ctbto.org).

Suodattimet analysoidaan gammaspektrometrisesti STUKissa. Gammaspektrometri mittaa näytteestä tulevan gammasäteilyn voimakkuuden säteilyn energian funktiona. Radioaktiiviset aineet lähettävät gammasäteilyä vain tietyillä, kullekin aineelle ominaisilla energioilla, joten eri aineet ovat tunnistettavissa gammaspektristä. Normaalisti näytteissä on luonnon radioaktiivisia aineita, kuten beryllium-7 (Be-7) ja radonin (Rn-222) tytärnuklideja. Palveluun lähetetään tiedot muutamasta luonnon radioaktiivisesta aineesta ja kaikki havainnot keinotekoisista radioaktiivisista aineista.

Havaintosuure µBq/m3

Ilman radioaktiivisuusvalvonnan raportoimien tulosten yksikkö on mikrobecquerelia kuutiometrissä ilmaa, Bq/m3.  Becquerel (Bq) on SI-järjestelmän mukainen aktiivisuuden yksikkö. Yksikkö Bq/m3 kertoo, kuinka monta radioaktiivista hajoamista tapahtuu sekunnissa yhdessä kuutiossa ilmaa. Normaalisti ilmassa olevan radioaktiivisuuden määrä on hyvin pieni, yleensä noin miljoonasosa becqurelista. Yhden µBq/m3 aktiivisuuspitoisuus tarkoittaa keskimäärin yhden radioaktiivisen atomin hajoamista yhdessä kuutiometrissä ilmaa miljoonan sekunnin (11.6 vuorokautta) aikana.

Jaa tämä sivu