Radon tekee raadon, mutta kiinnostaako?

Sisäilman radon on keskimääräisen suomalaisen merkittävin säteilyaltistumisen lähde. Radonin on kiistatta todistettu olevan ihmiselle syöpävaarallinen ja se on tupakoinnin jälkeen toiseksi merkittävin tunnettu keuhkosyövän aiheuttaja.

Sisäilman radonin ja keuhkosyövän välinen yhteys on todettu useissa kansainvälisissä epidemiologisissa tutkimuksissa eri puolilla maailmaa. Keuhkosyöpäkasvaimesta ei voi kuitenkaan nähdä, aiheuttiko sen tupakointi, radon, vai joku muu tekijä.

Radonpitoisuuden ja keuhkosyöpäriskin välinen yhteys on lineaarinen ilman turvallista kynnysarvoa. Eli mitä suurempi pitoisuus, sitä suurempi keuhkosyöpäriski, mutta pienemmätkin pitoisuudet aiheuttavat pienen riskin. Suurin osa radonin aiheuttamista keuhkosyövistä ilmaantuu itse asiassa henkilöille, jotka ovat asuneet ohjearvot alittaneissa radonpitoisuuksissa, koska suurin osa väestöstä altistuu verrattain pienille radonpitoisuuksille.

Radonaltistuminen lisää erityisesti tupakoijien keuhkosyöpäriskiä merkittävästi. Radonin tupakoijille aiheuttaman lisäriskin olisikin syytä olla osa tupakoinnin vastaisia kampanjoita.

Radontorjuntaa kohtuullisin kustannuksin

Suomessa on pystytty näkemään, että korkean radonpitoisuuden maakunnissa uusiin rakennuksiin vaadittavat radontorjuntatoimet ovat todella pienentäneet sisäilman radonpitoisuuksia. Rakennusvaiheessa tehdyt radontorjuntatoimet maksavat noin tuhat euroa.

Radonpitoisuus selviää vain mittaamalla, esimerkiksi pitämällä radonmittauspurkkia asunnossa kahden kuukauden ajan. Hinta yhdelle mittaukselle on noin 50 euroa. Jos korkea radonpitoisuus havaitaan, rakennukseen voidaan tehdä radonkorjaus, joka STUKin kyselyn mukaan on maksanut keskimäärin 2 500 euroa. STUKin nettisivuilta löytyy radonkorjausopas, jonka ohjeita noudattamalla pystyy radonkorjauksen tekemään myös itse.

Julkiset tilat syyniin

Kuntien ja valtion tulisi mitata enemmän julkisia tiloja, jotta niissä työskentelevät työntekijät samoin kuin erityisen herkkä osa väestöä, kuten lapset ja sairaat, voisivat oleskella tiloissa turvallisesti. Lisäksi julkisissa tiloissa tehtyjen radonselvitysten myötä saadaan ihmiset kiinnostumaan tästä radioaktiivisesta kaasusta. Luultavaa on, että kun oman lapsen päiväkodin tai koulun radonpitoisuus on mitattu, vanhemmat kiinnostuvat mittaamaan myös oman kotinsa. Mittausaktiivisuus lisääntynee varsinkin, jos kerrotaan se tosiasia, että suurimman osan radonaltistuksesta saa yleensä kodin sisäilmasta.

Radonturvallisuuteen saattaisi olla helpompi motivoida, jos radonpitoisuus liitettäisiin rakennuksen rahalliseen arvoon, eikä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tulevaan keuhkosyöpään. Tämä voitaisiin saavuttaa esimerkiksi niin, että rakennuksen radonpitoisuudesta vaadittaisiin todistus, kun asuntoa ollaan myymässä.

Ihmisillä on oikeus turvalliseen hengitysilmaan. Mahdollisimman alhainen radonpitoisuus on osa hyvää ja turvallista sisäilmaa. Terveessä rakennuksessa radonturvallisuus on huomioitu.

Teksti: Radon ja terveys -laboratorion johtaja Päivi Kurttio, STUK. Kuva: Jarmo Lehtinen, STUK.

Jaa tämä sivu