Ritva Bly kopauttaa päätöksiä Sievertin nuijalla

Säteilyturvakeskuksen (STUK) johtava asiantuntija Ritva Bly toimii Pohjoismaisen säteilysuojeluseuran puheenjohtajana. Seuran perustamisesta aloitteen teki Rolf Sievert, säteilysuojelun uranuurtaja, jonka lahjoittamaa 1960-luvulta peräisin olevaa puheenjohtajan nuijaa Blyllä on kunnia käyttää.

Vuonna 1966 menehtynyt Sievert on yksi säteilysuojelun suurista nimistä. Suurin Sievertin saama kunnianosoitus on se, että säteilyä mitataan sieverteissä (Sv).

Sievert teki aloitteen Pohjoismaisen säteilysuojeluseuran perustamisesta. Seuran perustamisvuosi on 1964 ja ensimmäisen kokouksensa se piti 1966.

Sievert lahjoitti puheenjohtajan nuijan jokaisen Pohjoismaan säteilysuojeluviranomaiselle. STUKin saama nuija tomuttui vuosikymmeniä käyttämättömänä, kunnes sen poimi kaappien kätköistä STUKin johdon sihteeri Helena Virtanen.

Kyse ei ole ihan mistä tahansa vasarasta. Bly käsittelee arvostavasti puista nuijaa.

Säteilyturvakeskuksen johtava asiantuntija Ritva Bly.Pohjoismaisen säteilysuojeluseuran puheenjohtaja, STUKin johtava asiantuntija Ritva Bly valmistelee seuran seuraavaa, vuonna 2019 pidettävää konferenssia. Puheenjohtaja käyttää Rolf Sievertin lahjoittamaa nuijaa. Kuva: Jarmo Lehtinen

”Kun olin vierailevana puhujana Ison-Britannian säteilysuojeluseuran (The Society for Radiological Protection, SRP) kokouksessa, esittelin nuijan siellä. Minulta muun muassa kysyttiin, saako siihen ihan oikeasti koskea. Sievertin käsissä ollut nuija herätti ihmisissä voimakkaita tunteita”, Bly kuvailee.

Blyn vierailusta SRP:n kokouksessa on juttu SRP:n lehdessä. Sievertin nuija on noteerattu lehdessä kahdella kuvalla.

Säteilysuojeluseura on vaikutuskanava

Pohjoismainen säteilysuojeluseura on viranomaisista riippumaton yhteistyöelin. Sen hallituksen jäsenet edustavat eri säteilysuojelun aloja. Seura tarjoaa Pohjoismaiden asiantuntijoille verkostoitumismahdollisuuden. Se on erityisen tärkeää siksi, että pienissä maissa monilla erityisaloilla ei ole omasta takaa kovin montaa asiantuntijaa.

”Seura on myös nouseville kyvyille erinomainen kanava päästä mukaan kansainväliseen yhteistyöhön ja esittelemään osaamistaan. Pohjoismaisella kentällä pääsee harjoittelemaan suurempia areenoita varten”, Ritva Bly pohtii.

Säteilysuojeluseura on myös ehkä hieman yllättäen vaikutuskanava kansainväliseen päätöksentekoon. Kansainvälinen säteilysuojeluseura IRPA (International Radiation Protection Association) ei ota henkilöjäseniä, vaan hyväksyy jäsenikseen ainoastaan säteilysuojeluseuroja. Äänivaltaa IRPAssa käyttävät seurat jäsenmääränsä painoarvon mukaisesti. IRPA antaa merkittäviä suosituksia, joita hyvin laajalti kansainvälisesti seurataan.

”Pohjolan ääni kuuluu IRPAssa. Olemme saaneet johtokuntaankin Pohjoismaiden edustajan Islannista”, Bly kehuu.

IRPAn yleiskokouksessa on edustajat kaikista Pohjoismaista. Säteilysuojeluseuran yhteistyöhenki on ollut hyvä, sillä perinteisesti kaikki Pohjoismaat ovat päässeet eri foorumeilla varsin tasapuolisesti esiin, vaikka ruotsalaisia on jäsenkunnassa selvästi eniten.

Pohjoismaiseen säteilysuojeluseuraan kuuluu henkilöjäseniä. Jäseneksi voi päästä kahden jäsenen suosituksesta. Vaatimuksena on riittävä koulutus tai muuten hankittu säteilyturvallisuuteen liittyvä osaaminen.

Pohjoismaisen säteilysuojeluseuran puheenjohtajan nuija.Kuva: Jarmo Lehtinen

Seuraava konferenssi Suomessa

Pohjoismainen säteilysuojeluseura järjestää joka neljäs vuosi konferenssin. Seuraava on Espoon Hanasaaressa vuonna 2019. Konferenssin teema on säteilysuojelun seuraava taso (Next Level of Radiation Protection). Konferenssi on herättänyt jo runsaasti mielenkiintoa, jopa muissakin kuin Pohjoismaissa.

”Pohjoismaita pidetään säteilysuojelussa edelläkävijöinä ja niiden käytännöllistä lähestymistapaa arvostetaan”, selittää Bly kansainvälistä kiinnostusta.

Pohjoismaisen säteilysuojeluseuran Helsingissä järjestämä IRPAn Euroopan kongressi vuonna 2010 vaikuttaa myös kansainväliseen mielenkiintoon, sillä tilaisuus oli menestys. Käytännössä järjestelyistä tuolloin ison siivun hoiti STUK.

Pohjoismaiselle säteilysuojeluseuralla ei ole palkattuja työntekijöitä. Suurin osa toiminnasta on vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi Blyn aikana tehty verkkosivu-uudistus oli iso ponnistus.

Myös Blyn oma panostus Säteilysuojeluseuraan syö ison viipaleen vapaa-aikaa. Eikö työajalla saa tarpeekseen säteilysuojelusta?

”Kai tässä pitää olla vähän intomieltä, että tätä haluaa tehdä. Erityisen hauskaa on nähdä nuorten tulo seuraan ja pohjoismaiseen yhteistyöhön. Suuri kiitos myös STUKille, että tähän on saanut käyttää pikkaisen työaikaakin”, Bly sanoo.

Viestinnän asiantuntija Jarmo Lehtinen, STUK

Jaa tämä sivu

Teksti on julkaistu STUKin Säteilyuutiset-uutiskirjeessä.