Radioaktiivinen objektiivi, onko se objektiivisesti turvallinen?

Löytyykö ullakoltasi säteilevä linssi? Mummon vanhat valokuvausvälineet saattavat olla radioaktiivisia.

Jotkut 1940–70-luvuilla valmistetut kameroiden objektiivit sisältävät radioaktiivista toriumia, joka parantaa linssin optista suorituskykyä.

Google on taas kerran ihmisen paras ystävä – vai onko sittenkään. Radioaktiivisista objektiiveista löytyy runsaasti tietoa, jonka objektiivisuuteen on tosin syytä suhtautua varauksellisesti. Ihan villeimpiä juttuja ”radioactive lenses” -haulla löytyvistä jutuista ei kannata uskoa.

Linssit eivät oikeasti aiheuta kansanterveydellistä eivätkä edes yksilöllistä terveysuhkaa. Linssit ovat turvallisia. Sen verran voi tehdä varausta, että kaikkein säteilevimpiin objektiiveihin ei kannata kiintyä niin voimakkaasti, että niitä käyttää lohtunallena.

Netistä löytää myös ohjeita linssiturvalliseksi käytökseksi. Ihan hauska on itsensä asiantuntijaksi nimittävän henkilön ohje, että turvallisia ovat, jos niitä ei syö päivittäin. Ohje on tietenkin korni ja poskesta puhallettu, mutta sikäli oikean suuntainen, että linssit voisivat olla vaarallisia lähinnä vain silloin, jos niiden toriumin saa jollain tavalla suhmuroitua kehon sisään.

Tavallaan oikeansuuntainen on myös ohje, että linssi pitää laittaa pariksi tuhanneksi vuodeksi turvalliseen säilöön ja käyttää sitä vasta sitten. Toriumin puoliintumisaika on nimittäin niin pitkä, että esimerkiksi sata vuotta ei muuta säteilyarvoja juuri yhtään.

Yksi omistamani objektiivi löytyy netissä julkaistuilta säteilevien linssien listoilta. Konica Hexanon 57mm f1.2 -linssi on toriumoitu. Sen säteilymittauksesta on tehty videokin youtubeen, mittari säksättää siinä uhkaavasti.

Säteilyturvakeskuksen (STUK) ylitarkastaja Eero Oksanen on luonnollisesti perillä siitä, että jotkut objektiivit säteilevät. Hän tarttuu tarkkaan säteilymittariin. Otamme Konica Hexanonista vastavalosuojan pois, jotta mittari pääsee aivan linssin pintaan kiinni. Linssit säteilevät enimmilläänkin niin heikosti, että paras mitata läheltä.

Ei säteilyä.

Toimiiko mittari? Toimii, se reagoi testilähteeseen.

Takaisin nettiin.

Hexanonin valovoimaisesta käsintarkennettavasta normaalipolttovälisestä linssistä on useampi versio. Minulla on todennäköisesti tuorein, 1970-luvun loppupuolella valmistettu objektiivi. Ilmeisesti siinä torium on jo korvattu lantaanilla, joka ei ole radioaktiivista, tai optisia ominaisuuksia on parannettu muulla tavoin.

Konican linssi, jonka piti säteillä, mutta ei säteillytkään.

Toinen vaihtoehto on, että toriumia on käytetty erittäin pieni määrä. Uskon kuitenkin, että ilmeisesti uusimmassa versiossa ei sittenkään enää ole käytetty toriumia, koska sen käyttö loppui yleisesti 1970-luvun aikana.

Ihan hyvä, että linssi ei säteile, mutta päällimmäisenä mielessäni on silti pieni pettymys. Vähäisessä linssikokoelmassani tämän piti olla ainoa säteilevä linssi, eikä se säteilekään. Toisaalta, linssissäni ei ole myöskään ilmennyt säteileville linsseille ominaista keltaisuutta, joten minulla on ainakin kirkas kuvauslasi.

Mutta mitä sanoo Eero Oksanen torium-linssien turvallisuudesta?

Oksanen vahvistaa, että linssien normaali käyttö on turvallista, ja että todellinen terveysuhka olisi mahdollinen lähinnä vain silloin, jos linssin toriumin hengittää tai nielee kehoonsa.

Torium ei hevin lasista irtoa. Teoriassa ongelma voisi syntyä, jos linssi rikkoutuu ja jostain ihmeen syystä pirstaloituu jauhoksi, jota ihminen hengittää sisäänsä, sillä tuskin kukaan edes vahingossa syö rikkoontuneita lasinpaloja.

Toriumoidut linssit eivät siis sovellu nautittavaksi sisäisesti. Niitä voi huoletta käyttää siihen, mihin ne on tarkoitettu, valokuvaukseen.


Teksti&kuvat: Jarmo Lehtinen, STUK

Teksti on julkaistu STUKin Säteilyuutiset-uutiskirjeessä
Voit tilata Säteilyuutiset sähköpostiisi liittymällä postituslistalle.
Jaa tämä sivu