STUKin strategia 2018—22 Riskitietoisuus ohjaa STUKin valvontaa

Riskitietoinen valvonta kohdistuu sinne, missä riski on suurin. Valvonnan entistä tarkempi kohdistaminen parantaa turvallisuutta.

Säteilyturvakeskus (STUK) on aloittanut uuden strategiakauden (2018—22). Yksi strategian yhdeksästä tulostavoitteesta on saanut otsikokseen ”Riskitietoista ja yhteismitallista valvontaa”.

Tavoitteen haastavuudesta ei jää epäselvyyttä, kun ymmärtää, että yhteismitallisuutta pitää periaatteessa hakea ydinvoimalaitoksen ja solariumin välillä. Molempien säteilyturvallisuus kuuluu STUKin valvonnan piiriin.

Riskitietoisen ja yhteismitallisen valvonnan kehittämistä edistävää muutostyötä vetää johtaja Jussi Heinonen. Muutostyö on käynnistysvaiheessa, mutta Heinonen on ehtinyt selvitellä mielessään projektin tavoitteita.

Jussi Heinonen

Ydinjätteiden ja ydinmateriaalien valvonta -osaston johtaja Jussi Heinonen pohtii koko STUKin valvonnan kehittämistä. Kuva: Jarmo Lehtinen

”Riskitietoisuus tarkoittaa sitä, että resurssit kohdennetaan oikein. Pohdimme riskin vakavuutta ja todennäköisyyttä ja suuntaamme valvonnan sen mukaan”, Heinonen sanoo.

Tältä pohjalta ydinvoimalaitoksen ja solariumin rinnastaminen ei enää näytä niin kummalliselta. Tietoisuus riskistä ja valvonnan ohjautuvuus riskin mukaan yhdistää kaikkea STUKin valvontaa. Itse valvonta eri kohteissa on kuitenkin usein hyvin erilaista.

Heinonen on itse tehnyt STUK-uransa ydinjätteiden turvallisuuden valvojana. Hän toteaa, että esimerkiksi sairaaloiden ja ydinlaitosten säteilyturvallisuuden valvonnassa on suuria eroja, mutta niiden väliltä löytyy myös samanlaisia valvontakohteita. Esimerkiksi turvallisuuskriittiset kuljetukset koskevat molempia.

Heinonen tunnustaa isot erot erilaisten kohteiden valvonnassa, mutta hän haluaa selvittää, mitkä ovat yhteiset tekijät, mikä on STUKin valvonnan perusajatus, joka koskee kaikkea. Kun valvonnan perusta on yhteinen ja yhteisesti ymmärretty, niin erot valvonnassa on helpompi perustella. Ymmärtämällä paremmin STUKin valvontaa kokonaisuutena on mahdollista löytää lisää yhdistäviä tekijöitä ja jakaa hyviä käytäntöjä.

Toimijoiden vastuu korostuu

Heinonen korostaa toimijoiden vastuuta osana valvonnan kohdentamista. Jos toimija pystyy osoittamaan toimivansa laadukkaasti, valvontaa voi keventää, ja suunnata sitä riskipitoisempiin kohtiin. Toimijoilla eli ydinlaitosten luvanhaltijoilla tai säteilyn käyttäjillä on täysi vastuu oman toimintansa turvallisuudesta. Säännöstön ja STUKin valvontamallin pitää antaa toimijoille mahdollisuus hakea turvallisia ja järkeviä ratkaisuja.

”Turvallisuus on aina tärkeintä, mutta meidän pitää ymmärtää, mitkä ovat vaatimustemme taloudelliset seuraukset. Sen lisäksi pitää ottaa huomioon, että valvojan resurssit eivät ole rajattomat ja valvottavia tulee lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että resursseja pitää käyttää todella tehokkaasti.”

Tavoitteena on myös käydä STUKin vaatimukset valvottaville kriittisellä asenteella läpi. Onko osa säädöksistä liian yksityiskohtaisia tai tiukkoja?

Heinonen mainitsee esimerkkinä, että joskus on tullut eteen tilanteita, joissa valvottava on ollut taipuvainen pysymään vanhassa tekniikassa, kun uuden teknisen ratkaisun hyväksyminen olisi vaatinut STUKin hyväksynnän, ja siihen kuluisi aikaa.

”Valvonnan tarkoitus ei ole hidastaa uuden tekniikan omaksumista. Sellainen voisi jopa heikentää turvallisuutta. Kun arvioimme valvottaville kohdistamiamme vaatimuksia, joudumme miettimään sitä, miten ne vaikuttavat”, Heinonen arvioi.

Esimerkkinä voisi mainita ydinvoimalaitoksissa käytettävät laitteet ja järjestelmien osat. Voidaan miettiä mille osille pitää asettaa erityisiä ydinturvallisuuteen perustuvia vaatimuksia ja mille riittäisi normaali hyvä teollisuustaso, eikä resursseja kuluisi turhaan työhön toimijalta eikä valvojalta.

Heinonen korostaa, että Suomen hyvin toimivaa valvontaa ei ole tarkoitus muuttaa muuttamisen vuoksi. Hän puhuu mielellään valvonnan vaikuttavuudesta ja valvonnan tuottamasta lisäarvosta turvallisuuteen. Muutoksilla lisätään turvallisuutta.

Digitalisaatio ja etävalvontaa

Digitalisaatio tuo isoja muutoksia valvontaan. Paperiset dokumentit ovat jo osittain muuttuneet sähköisiksi. Uutta voisi olla kamera-avusteinen etävalvonta tai tarkastusten osittainen automatisointi.

”Etävalvonnalla voidaan säästää huomattavasti resursseja. Uskon myös siihen, että digitaalinen materiaali luo mahdollisuuksia löytää asioiden yhteyksiä, tietoa on helpompi hakea ja yhdistää ja tätä voidaan myös automatisoida.  Tämä helpottaa tarkastajien työtä ja parantaa valvonnan laatua”, Heinonen pohtii.

Heinosta innostavat myös pilottihankkeet joidenkin valvottavien kanssa.

”Uusia valvontakäytäntöjä pitää testata pienessä mittakaavassa, uuteen ei voi suin päin hypätä, koska turvallisuudesta ei voi tinkiä. Uskon, että tulevaisuudessa meillä on käynnissä pilottihankkeita, joilla uudenlaista datan käyttöä ja uusia valvontatapoja kokeillaan ennen kuin niitä ruvetaan soveltamaan yleisesti.”

Jarmo Lehtinen

Teksti on julkaistu STUKin Säteilyuutiset-uutiskirjeessä.

Jaa tämä sivu