Luonnon taustasäteily

Luonnon radioaktiiviset aineet kuuluvat ihmisen ympäristöön. Maankamara jalkojemme alla ja betoni- tai tiiliseinät ympärillämme säteilevät. Avaruudesta peräisin olevalle säteilylle joudumme alttiiksi kaikkialla, lentokoneessa enemmän kuin maan pinnalla. Tätä säteilyä kutsutaan luonnon taustasäteilyksi.

Luonnon taustasäteily aiheuttaa meille noin vajaan millisievertin suuruisen annoksen eli noin neljäsosan vuotuisesta säteilyannoksestamme. Avaruudesta peräisin olevan säteilyn osuus annoksesta on noin 0,33 millisievertiä (mSv), maaperän ja rakennusmateriaalien aiheuttama noin 0,5 mSv. Taustasäteilystä saatavan annoksen suuruuteen emme juurikaan voi vaikuttaa.

Ulkoinen säteily maaperästä ja rakennuksista

Ulkoista säteilyä saamme maankamarassa ja rakennusmateriaaleissa olevien radioaktiivisten aineiden lähettämästä gammasäteilystä. Tällaisia aineita ovat mm. uraani, torium ja kalium. Me vietämme suurimman osan ajastamme kotona, työpaikalla ja kaupoissa, toisin sanoen sisätiloissa. Sisällä saatu säteilyannoksemme onkin noin viisi kertaa suurempi kuin ulkona saatu. Suurimmat pitoisuudet radioaktiivisia aineita esiintyy kivipohjaisissa rakennusmateriaaleissa, kuten betonissa ja kivilaatoissa. Kerrostaloasunnoissa saamme säteilyä seinistä, lattioista ja katosta, puisissa pientaloissa vain lattiasta. Ulkona säteily on peräisin maaperästä.

Ulkoisesta säteilystä aiheutuva annos tulee siis pääasiassa rakennusmateriaaleista sisätiloissa ja on keskimäärin 0,5 mSv/v suomalaista kohti. Vaihtelu eri paikkakuntien välillä on 0,17-1 mSv/v. Suurimmillaan ulkoinen säteily on Kaakkois-Suomen rapakivigraniittialueella.

Ulkoisen gammasäteilyn kartta. Maaperän luonnollisen radioaktiivisuuden aiheuttama annosnopeus ilmassa kesäaikana. Lukuarvoista on poistettu kosmisen säteilyn osuus 32 nSv/h sekä neutronisäteilyn osuus 11 nSv/h. Mittarilukema  maastossa kartan esittämän korkeimman pitoisuuden alueella vastaa arvoa 0,12 µSv/h (sisältää  kosmisen säteilyn).


Kosminen säteily

Kosminen säteily on peräisin avaruudesta. Kosmisesta säteilystä suomalaisille aiheutuu noin 0,3 mSv:n annos vuodessa. Erot eri puolilla Suomea ovat lähes olemattomat. Jos Suomen korkeimmalla kohdalla, Haltitunturin huipulla, olisi kylä, niin tämän kylän asukkaille aiheutuisi kosmisesta säteilystä noin 1,5 kertainen annos verrattuna merenpinnan tasolla asuviin helsinkiläisiin. Mexico City sijaitsee yli kahden kilometrin korkeudella. Sen asukkaille aiheutuu kosmisesta säteilystä noin 0,8 mSv:n annos vuodessa.

Lentohenkilöstölle kosmisesta säteilystä aiheutuva annos on enimmillään noin 5 mSv vuodessa.  Kosmiselta säteilyltä ei käytännössä juuri voi suojautua.

Kosminen säteily on peräisin ulkoavaruudesta ja auringosta. Ulkoavaruudesta peräisin olevat hiukkaset  ovat pääasiassa protoneja ja alfahiukkasia, joiden energia on hyvin suuri. Auringosta tulevien  hiukkasten energia on pienempi. Maan pinnalla ja alemmissa ilmakehissä ei havaita suoraan näitä  hiukkasia vaan niiden synnyttämää sekundäärisäteilyä.

Uraanipitoisuudet Suomen kallioperässä ja vesistöissä

Uraanin esiintymisen kannalta Suomen kallioperä voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: syväkivilajeihin (yleisimmin graniitteja) sekä liuske- ja gneissikivilajeihin. Uraanipitoisuus ilmaistaan usein paino-osuuden miljoonasosina (ppm eli part per million). Suomen kallioperässä arvioidaan olevan uraania keskimäärin 4 ppm. Ydinenergia-asetuksessa on uraanimalmiksi määritelty kivennäinen, jossa uraanin keskimääräinen pitoisuus on vähintään 1000 ppm.

Uraanin pitoisuudet kallioperässä vaihtelevat huomattavasti. Karttakuvasta nähdään, että graniittisissa kivilajeissa esiintyy varsin yleisesti keskimääräistä suurempia pitoisuuksia (4–50 ppm), erityisesti Kaakkois-Suomen rapakivialueilla. Tyypilliset uraanipitoisuudet liuske- ja gneissivyöhykkeissä eivät ole suuremmat kuin graniiteissa, vaikkakin niissä sijaitsevat käytännössä kaikki maamme uraaniesiintymät. Tähän mennessä inventoiduissa esiintymissä keskimääräinen uraanipitoisuus on ollut 300–1200 ppm ja uraanin kokonaismäärä noin 1000 tonnia.

Talvivaaran mustaliuskeessa uraanipitoisuus on 15–20 ppm, eli ei poikkeuksellisen korkea Suomen kallioperän pitoisuusvaihteluihin nähden. Pitoisuus on aivan liian alhainen varsinaista uraanikaivostoimintaa ajatellen, mutta muun kaivos- ja rikastustoiminnan ohessa uraanin talteenotto on kannattavaa.

Suomen graniitit

Suomen graniitit
Kuva: GTK

Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö