Magneettitutkimus

Magneettikuvaus (MK) eli magneettitutkimus on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, jolla saadaan tarkkoja leikekuvia ihmiskehosta. Erityisen hyvin magneettikuvaus sopii keskushermoston, tuki- ja liikuntaelimistön ja vatsan tutkimiseen. Myös verisuonia voidaan kuvantaa. Koska magneettikuvauksessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä, siihen ei liity säteilyaltistusta kuten röntgentutkimuksiin.

Röntgensäteiden sijasta magneettikuvauksessa käytetään kuvan muodostamiseen kolmea erityyppistä magneettikenttää:

  • voimakasta staattista magneettikenttää
  • hitaasti muuttuvia magneettikenttiä eli gradientteja ja
  • radiotaajuista magneettikenttää.

Magneettikuvaus on suhteellisen uusi tutkimusmenetelmä; ensimmäinen tutkimuslaite otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1984. Vuonna 2012 laitteita oli käytössä 117 kappaletta, joilla tehtiin noin 260 000 tutkimusta. Vertailun vuoksi Suomessa tehdään vuodessa yli neljä miljoonaa röntgentutkimusta. Magneettikuvauslaitteiden määrä kasvaa muutamalla vuosittain. Laitteiden staattisen magneettikentän voimakkuus kasvaa, kun vanhoja alle 1,5 Teslan laitteita korvataan pääosin 3 Teslan laitteilla. Magneettikuvaus tunnetaan myös nimellä MRI (magnetic resonance imaging).

Potilas altistuu voimakkaille magneettikentille

Magneettikuvauksen aikana potilaaseen kohdistuu kaikki kolme kuvanmuodostukseen tarvittavaa magneettikenttää, jotka vaikuttavat kehoon eri tavoin:

Staattinen magneettikenttä voi häiritä kehoon asennettujen elektronisten laitteiden toimintaa. Siksi magneettikuvauksia ei tehdä henkilöille, joilla on esimerkiksi sydäntahdistin, defibrillaattori tai infuusiopumppu. Lisäksi nopeat liikkeet voimakkaassa staattisessa kentässä voivat aiheuttaa päähän niin suuria kenttiä, että kuvattava tuntee huimausta.

Hitaasti muuttuvat gradienttikentät voivat aiheuttaa lievää lihasvärinää tai kihelmöintiä. Nämä tuntemukset ovat ohimeneviä ja vaarattomia, ja käytännössä niitä esiintyy vain harvoin.

Radiotaajuisesta kentästä siirtyy energiaa tutkittavan henkilön kehoon, joka voi aiheuttaa kudosten lievää lämpenemistä. Tämä ylimääräinen lämpö haittaa vain harvoin potilaan kehon normaalia toimintaa.

MRI-kuva lannerangasta

Kaikki kehossa olevat metalliset esineet häiritsevät magneettikuvan laatua ja saattavat aiheuttaa ympärillä olevan kudoksen lämpenemistä tai ne voivat lähteä liikkeelle. Siksi on erittäin tärkeää, että potilas kertoo henkilökunnalle ennen magneettikuvausta, jos hänen kehossaan on metallisia implantteja, keinoniveliä, ammusten sirpaleita, metallintyöstön jäämiä tai vastaavia esineitä. Tällaisessa tapauksessa kuvauksen turvallisuus on aina arvioitava tapauskohtaisesti. 

Nykyisin käytettävät implantit ovat useimmiten turvallisia magneettikuvauksen kannalta. Ongelmia aiheuttavat lähinnä vanhat implantit ja kehossa olevat ylimääräiset esineet. Kehoon asennettavien implanttien mukana tulevissa todistuksissa on maininta voiko istutteen kanssa mennä magneettikuvaukseen.

Jotkut tatuointivärit tai kulmakarvojen ja ripsien kestovärit voivat sisältää metalliyhdisteitä, jotka lämpenevät magneettikuvauksessa. Näiden vaikutuksista on keskusteltava radiologin kanssa ennen kuvausta. Potilaalle aiemmin tehty magneettikuvaus ei vielä takaa uuden kuvauksen turvallisuutta, koska magneettikentän voimakkuus, potilaan asento, kuvattava kohde ja kuvaussekvenssi voivat muuttaa tilannetta huomattavasti.

Kaikki vaatteissa olevat metalliesineet on syytä ottaa pois ennen kuvakseen menoa. Pahimmat vaaratilanteet ja tapaturmat ovatkin aiheutuneet, kun kuvaushuoneeseen tuotu metalliesine on sinkoutunut magneettikentän voimasta kuvauslaitteeseen aiheuttaen henkilö- tai esinevahinkoja. Vaaratilanteista ja läheltä piti -tilanteista kuvauspaikan on aina tehtävä ilmoitus Valviralle.

Henkilökuntakin saattaa altistua magneettikentille

Henkilökunta altistuu lähinnä vain magneettikuvauslaitteen staattiselle hajakentälle, koska radiotaajuinen kenttä ja gradienttikentät eivät juuri ulotu laitteen ulkopuolelle. Työntekijöiden magneettikenttäaltistus koostuu lyhyistä jaksoista, kun potilasta asetellaan tutkimusta varten. Vaikka tämän tasoisilla kentillä ei nykytietämyksen mukaan ole haitallisia pitkäaikaisia terveysvaikutuksia, turhaa altistumista on hyvä välttää. Tämä onnistuu, kun pitää mielessä seuraavat seikat:

  • Kuvaushuoneen ulkopuolella kentät eivät juuri poikkea normaaleista taustakentistä.
  • Radiotaajuinen magneettikenttä ja gradientit ovat päällä ainoastaan kuvaussekvenssin aikana.
  • Äkkinäiset pään liikkeet kuvauslaitteen lähellä, erityisesti laitteen suulla, voivat aiheuttaa huimausta.
  • Tarpeetonta oleskelua laitteen välittömässä läheisyydessä on syytä välttää.

MRI-magneettitutkimus

Toimenpideradiologiassa, esimerkiksi biopsioita tehdessä saattaa lääkäri tai hoitaja altistua lähes yhtä suurille kentille kuin potilas. Nopeat liikkeet suuressa staattisessa kentässä saattavat indusoida huimausta ja pahoinvointia aiheuttavia suuria virtoja ja kenttiä päähän.

Käytettävissä olevan tieteellisen tiedon mukaan staattisella magneettikentällä ei ole vaikutusta sikiön kehitykseen. Magneettikuvaukseen menoa ei kuitenkaan suositella kuin välttämättömissä tapauksissa raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Työterveyslaitos ja Säteilyturvakeskus ovat tehneet Työsuojelurahaston osittaisella rahoituksella tutkimusprojektin koskien henkilöstön työhyvinvointia edistäviä toimintatapoja magneettikuvaustyössä. Projektissa selvitettiin magneettikuvauslaitteiden lähellä työskentelevien ammattiryhmien turvallisuuskäytäntöjä ja työhön liittyviä vaaroja. Henkilöstön työhyvinvointia edistävät toimintatavat magneettikuvaustyössä -opas valmistui joulukuussa 2015 ja sen sähköinen versio löytyy Työsuojelurahaston sivuilta.

Säteilyturvakeskus on tehnyt Lääkelaitoksen tilauksesta laajan selvityksen Suomessa käytössä olevista magneettikuvauslaitteista ja niiden käytön turvallisuuteen liittyvistä seikoista, Magneettitutkimukset ja niiden turvallisuus.

Jaa tämä sivu