Hammasröntgen

Hampaiston ja kasvojen alueen röntgentutkimukset ovat hammaslääkärille tärkeä apuväline diagnosointiin ja hoidon seurantaan. Erityyppisiä hampaiston röntgentutkimuksia tehdään noin 2000 toimipaikassa ympäri Suomea.

Hammasröntgentutkimuksia tehdään kaikkiin röntgentutkimuksiin nähden paljon, mutta tutkimukset kohdistuvat pienelle alueelle ja aiheuttavat potilaalle suhteellisen pienen säteilyannoksen. Röntgenkuvat otetaan aina hammaslääkärin oikeutusharkinnan ja päätöksen mukaan, eikä niitä tehdä rutiininomaisesti ilman potilaskohtaista tarveharkintaa.

Panoraamatomografiakuva

Panoraamatomografiakuva.

Hammasröntgenlaitteet

Hampaiston röntgentutkimuksia tehdään hammasröntgenlaitteella, jolla kuvataan suunsisäiselle kuvailmaisimelle (intraoraaliröntgenlaite), panoraamatomografiaröntgenlaitteilla ja kefalostaateilla sekä kartiokeilatietokonetomografialaitteilla (KKTT-laite).

Intraoraaliröntgen

Intraoraalirontgen

Intraoraaliröntgenlaitteessa kuva taltioidaan suun sisälle asetettavalle filmille tai digitaaliselle kuvailmaisimelle. Laitteella kuvataan yksittäisiä tai muutamia vierekkäisiä hampaita. Potilaalle yhdestä kuvasta aiheutunut säteilyannos on luokkaa 0,01 millisievertiä (mSv), joka vastaa noin vuorokauden altistumista ympäristön taustasäteilylle. Hammasröntgenlaitteiden viime aikoina tapahtunut digitalisointi on vähentänyt erityisesti intraoraalikuvauksista aiheutunutta säteilyannosta. Intraoraaliröntgenlaitteita on Suomessa käytössä kaikkiaan noin 4800 ja kuvausmäärä vuodessa on noin 2,3 miljoonaa.

Panoraamatomografiaröntgenlaitteessa säteilylähde eli röntgenputki ja kuvailmaisin kiertävät vastakkain puoliympyrärataa potilaan pään ympäri, jolloin saadaan kuvattua koko hampaiston alue samaan kuvaan. Kuvan onnistumisen kannalta on tärkeää, että potilas on aseteltu oikein laitteessa olevien merkkivalojen avulla. Säteilyannos panoraamakuvauksessa on noin 0,02 mSv vastaten parin päivän aikana ympäristöstä saatavaa taustasäteilyä. Panoraamatomografiaröntgenlaitteita on Suomessa käytössä noin 700 ja niillä tehdään nykyisin noin 400 000 tutkimusta vuodessa. Panoraamatomografiaröntgenlaitteen yhteyteen voidaan tarvittaessa lisätä kefalostaatti. Kefalostaatti on lisäteline, jota käytetään otettaessa lateraalikallokuvia. Näitä kuvauksia voidaan käyttää apuna muun muassa hampaiden oikomishoidoissa. Yhdestä lateraalikallokuvasta aiheutuva säteilyannos on alle 0,01 mSv.

Säteilysuojaus

Suun alueen röntgenkuvauksissa kilpirauhanen on potilaan säteilysuojauksen kannalta tärkein suojattava elin. Kilpirauhanen suojataan erityisellä lyijykaulurisuojalla, mikäli suoja ei häiritse itse tutkimusta. Panoraamatutkimuksissa voidaan käyttää lyijyhartiasuojainta. Sikiöön kohdistuva säteily hammasröntgentutkimuksissa on hyvin vähäinen. Vatsan päälle sijoitettavalla lyijyesiliinalla ei täten ole merkittävää suojaavaa vaikutusta, mutta sellaista voidaan käyttää.

Kuvaushuoneen säteilysuojaustarpeeseen vaikuttavat mm. röntgenlaitteen käyttömäärä, laitteen säteilytuotto, säteilykeilan koko ja kuvaussuunnat, sekä röntgenlaitteen sijainti huoneessa ja huonetta ympäröivien tilojen käyttötarkoitukset. Intraoraali- ja panoraamalaitteiden tapauksissa tilojen rakenteellisiksi säteilysuojauksiksi riittävät monissa tapauksissa huoneen jo olemassa olevat rakenteet (esim. tiiliseinä). Jos rakenteet katsotaan riittämättömiksi, täytyy seinien tai seinän osien säteilysuojauksia vahvistaa.

Hammasröntgentutkimuksia suorittavan henkilökunnan on suojauduttava säteilyltä. Riittävä etäisyys potilaasta ja säteilylähteestä intraoraali- ja panoraamatomografiaröntgenkuvauksessa on minimissään kaksi metriä. Väliseinän taakse siirtyminen kuvauksen ajaksi on usein riittävä säteilyturvallisuustoimi.  

Panoraamatomografiaröntgen

Panoraamatomografiarontgen

Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö