Eläinten röntgentutkimukset

Röntgensäteilyn käyttö eläinlääkärien vastaanotoilla on vuosi vuodelta lisääntynyt. Suomessa arvioidaan tehtävän vuosittain yli 100 000 eläinröntgentutkimusta.

Useimmiten eläinlääkärin kuvattavaksi tulee koiria ja kissoja. Myös tätä pienemmistä lemmikkieläimistä otettavien röntgenkuvien määrä on viime aikoina lisääntynyt. Lisäksi hevosten jalkoja kuvataan varsin usein.

Röntgenkuvan onnistumisen kannalta on tärkeää, että eläin on tutkimuksen aikana liikkumattomana. Tämän vuoksi eläin joudutaan rauhoittamaan tai nukuttamaan tutkimuksen ajaksi. Jos tämä ei ole mahdollista, joudutaan turvautumaan kiinnipitäjiin.

Koska tutkimusolosuhteet ovat sellaiset, että säteilyturvallisuutta ei voida varmistaa pelkästään laite- tai rakenneteknisillä ratkaisuilla, on erityisen tärkeää huolehtia henkilökunnan, kiinnipitäjien ja muiden henkilöiden säteilyturvallisuudesta. Kiinnipitäjinä voi toimia eläimen omistaja, eläinlääkäri tai eläintenhoitaja.

Kuvauksissa kiinnipitäjän toimiva henkilö altistuu säteilylle

Eläinröntgentutkimuksiin osallistuvat henkilöt altistuvat säteilylle. Valtaosa altistuksesta aiheutuu eläimestä siroavasta säteilystä, kun henkilö pitää eläintä liikkumattomana kuvauksen aikana. Tarpeettoman säteilyaltistuksen estämiseksi ainoastaan tutkimuksen kannalta välttämättömät henkilöt saavat olla röntgentutkimuksen aikana tutkimushuoneessa.

Yhdestä röntgenkuvasta aiheutuu kiinnipitäjälle kuvausarvoista riippuen noin 1-10 mikrosievertin (µSv) säteilyannos. Suomessa luonnon taustasäteilyn annosnopeus on keskimäärin 0,15 µSv/h. Tästä aiheutuu siis päivässä n. 3,6 µSv säteilyannos pelkästään normaalissa jokapäiväisessä elämässä. Muutamasta yksittäisestä röntgenkuvasta kiinnipitäjälle aiheutuva annos ei siis ole kovinkaan merkittävä.

Henkilöiden, joiden on säteilytyksen aikana oltava tutkittavan eläimen tai röntgenputken läheisyydessä, on säteilyaltistuksensa vähentämiseksi käytettävä säteilysuojaimia, eikä mikään osa heidän kehostaan saa joutua alttiiksi primäärisäteilylle. Tavallisimmat säteilysuojaimet ovat lyijykumiesiliina, tai -takki ja -käsineet. 

Lyijykumiesiliina, joka vastaa 0,5 millimetrin lyijykerroksen suojausta, päästää säteilystä läpi vähemmän kuin viisi prosenttia. Eläintä ja kasettitelinettä kiinnipitävien henkilöiden on käytettävä lähellä säteilykeilaa työskennellessään suojaesiliinan lisäksi lyijykumikäsineitä.

Kiinnipitäjänä ei saa toimia alle 18-vuotias henkilö. Myöskään raskaana olevaa naista ei saa käyttää kiinnipitäjänä. Kiinnipito tulisi tehdä erilaisten hiekkapussien ja telineiden avulla aina, kun se on mahdollista.

Kuvauksissa käytetään erilaisia apuvälineitä, kuten varrellista kasetinpidikettä tai erillistä kasettitelinettä, kun se on mahdollista. Kasettitelineen sijasta voidaan käyttää esimerkiksi kankaasta valmistettua taskua, joka kiinnitetään eläimen ympärille kuvattavan kohteen taakse. Jos röntgenlaite on kannettavaa mallia, sitä ei saa pidellä kädessä tai sylissä, vaan se on asetettava kuvauksen ajaksi sopivalle telineelle.

Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö