Määräykset ja ohjeet uudisrakentamisessa

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D2, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto sekä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen perusteella uudet rakennukset tulee suunnitella ja rakentaa siten, että sisäilman radonpitoisuus on alle 200 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3).

Vuonna 2004 voimaan tullut Suomen rakentamismääräyskokoelman osan B3, Pohjarakenteet, määräysten mukaan rakennuspaikan radonriskit on otettava huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa. Ohjeen mukaan radontekninen suunnittelu voidaan jättää tekemättä vain, jos paikkakuntakohtaiset radontutkimukset selkeästi osoittavat, että radonpitoisuus asunnoissa alittaa enimmäisarvon säännönmukaisesti. Mikäli radonia ei oteta huomioon suunnittelussa, kirjalliset perustelut tästä on liitettävä rakennuskohteen suunnitelma-asiakirjoihin.

Useiden kuntien rakennusjärjestyksissä on vaatimus radonturvallisesta rakentamisesta koko kunnan alueella. Näillä päätöksillä on selkeytetty tilannetta ja saatettu vaatimukset vastaamaan pientalojen vallitsevaa radontilannetta sekä voimassa olevia sisäilman radonpitoisuudesta annettuja määräyksiä.

Radonturvallisesta perustuksesta on julkaistu ohjekortti RT 81-11099, LVI 37-10513, KH 27-00510 Radonin torjunta (päivitetty 2012). Ohjeessa on perustiedot radonturvallisen perustuksen toteutuksesta. Kortti korvasi vuonna 1994 julkaistun ympäristöministeriön oppaan (Opas 2/1993, Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa), jonka ohjeita tarkistettiin tutkimushankkeiden ja kokemusten pohjalta 2000-luvun alussa.

Rakennuttajan kannattaa vaatia suunnittelijalta ja rakentajalta radonturvallista suunnittelua ja työn toteutusta RT-ohjekortin mukaisesti.  Radonteknisten ratkaisujen pitää näkyä rakennuslupa-asiakirjoissa ja tämä pitää asettaa rakennusluvan ehdoksi. Pientalotoimittajilta kannattaa vaatia RT-ohjekortin mukainen ratkaisu perustuksen mallikuviin.

Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö