Matkapuhelinverkon toiminta ja tukiasemat

GSM (Global System for Mobile Communication) on Suomen kattavin järjestelmä vielä toistaiseksi.

GSM:ää kutsutaan myös toisen sukupolven järjestelmäksi eli 2G:ksi. Ensimmäisen sukupolven järjestelmä eli 1G oli jo käytöstä poistettu NMT (Nordic Mobile Telephone). 3G- eli UMTS-järjestelmässä on GSM:ää nopeampi datansiirto, joten se sopii multimedia- ja datasovelluksille. 3G:tä käytetään myös perinteiseen puheluiden ja tekstiviestien välittämiseen. LTE (Long Term Evolution)- eli 4G-järjestelmä mahdollistaa vielä 3G:tä nopeamman datansiirron. 4G-verkkoa käytetään toistaiseksi vain datansiirtoon. 3G- ja 4G-puhelimien tehonsäätö on parempi kuin GSM-puhelimissa.

Matkapuhelinverkon toiminta

Matkapuhelinverkko koostuu tukiasemista ja kiinteästä verkosta. Puhelu tai tieto siirtyy matkapuhelimesta radiosignaalina lähimpään tukiasemaan ja siitä edelleen kiinteään verkkoon joko suoraan tai mikroaaltolinkin kautta.

Tukiaseman muodostaman solun koko ja muoto riippuvat lähettimen taajuusalueesta, tehosta, tukiasema-antennien suuntakuvioista ja maastosta. Harvaan asutuilla alueilla solujen koko on yleensä suurempi ja tukiasemien lähettimien tehot suuria, koska tarvitaan laajempi peittoalue. Taajamissa yhdellä alueella voi olla useita tukiasemia, koska yksi tukiasema voi käsitellä vain rajallisen määrän puheluita ja dataa kerralla. Samassa lähetyspaikassa voi olla useamman operaattorin tukiasema-antenneja. Tukiasemaverkko peittää käytännössä koko Suomen eli lähes mistä tahansa pisteestä mitattuna parin kilometrin säteellä on vähintään yksi tukiasema.

Tukiasematyypit

Kaupungeissa ja taajamissa suurta aluetta palvelevat niin sanotut makrosolutukiasemat on sijoitettu usein talojen katoille. Harvaan asutuilla seuduilla käytetään enemmän tukiasemamastoja. Makrosolutukiasemat ovat kapeita korkeita paneeleita, joiden säteilykeila on vaakasuoran viuhkan mallinen ja se on suunnattu horisonttiin. Väestön altistumisrajat voivat ylittyä säteilykeilan keskellä noin 10 metrin päässä antennista. Sivullisilla ei saa olla pääsyä tälle alueelle. Antennit eivät säteile juurikaan alas tai taaksepäin, joten suuritehoisetkin antennit on mahdollista asentaa turvallisesti seinälle tai katolle.

Makrosolutukiaseman antenneja katon reunallaMakrosolutukiaseman antenneja katon reunalla

Mikrosolutukiasemat osoittavat alaviistoon katolta tai talon seinältä. Ne hoitavat liikennettä muutamien satojen metrien säteellä. Väestön altistumisrajat saattavat ylittyä muutaman kymmenen sentin päässä antennin edessä. Tukiasemien antennit on asennettava niin, että niitä ei pääse koskettamaan tuuletusikkunoista tai parvekkeilta. Myös mikrosolujen antennit säteilevät käytännössä vain eteenpäin ja hyvin vähän muihin suuntiin.

Pikosolutukiasemat ovat yleensä pienikokoisia seinälle katonrajaan kiinnitettyjä elementtejä. Niillä saadaan parempi kuuluvuus paikallisiin katvealueisiin kuten rakennusten sisätiloihin. Lähetystehot ovat pieniä, joten pikosolutukiasemien aiheuttama altistuminen ei edes kosketusetäisyydellä ylitä väestön altistumisen raja-arvoja.

Tukiasematyyppi Makrosolu Mikrosolu Pikosolu
Toimintasäde Useita kilometrejä 100–1000 m Alle 100 m
Lähetysteho Enimmillään muutama sata wattia Muutamia watteja Alle 1 W
Käyttöalue Taajama, maaseutu, kaupunki Kaupunki Tiivis kaupunkirakentaminen, rakennusten sisätilat
Antennin sijainti Katoilla, mastoissa Katoilla, seinillä Sisäkatoissa, seinillä
Etäisyys, jolla altistuminen saattaa ylittää raja-arvot Noin 10 m (antennin edessä) Alle 30 cm (antennin edessä) Ei edes kosketusetäisyydellä

 

Jaa tämä sivu

Onko sinulla kysyttävää? Onko sinulla kysyttävää?

Ota yhteyttä:

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö