Metsämarjat ja sienet

Metsien kasvillisuus on alttiina maaperän ja ilman radioaktiivisille aineille muiden avomaan kasvien tavoin. Sekä luonnolliset että laskeuman mukana leviävät radioaktiiviset aineet kertyvät kasveihin ja niistä edelleen riistaeläimiin. Metsästä hankittujen elintarvikkeiden mukana ne kulkeutuvat ihmiseen aiheuttaen sisäistä säteilyannosta.

Metsäntuotteiden cesium-137 on peräisin pääosin Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta. Eniten Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta peräisin olevaa cesium-137-laskeumaa tuli Pirkanmaan, Hämeen ja Kymenlaakson seuduille, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomeen sekä lounaisrannikolle sitä tuli vähemmän.

Riistan- ja poronlihaan sekä sieniin verrattuna marjat sisältävät cesium-137:ää vähiten. Suurimman laskeuman alueelta poimituista lakoista saattaa kuitenkin satunnaisesti löytyä EU:n suositusrajan (600 Bq/kg) ylittäviä cesiumpitoisuuksia. Laskeumasta peräisin olevaa cesiumia on muutamissa sienilajeissa paikoitellen melko korkeitakin pitoisuuksia. 

Metsämarjoissa ja sienissä on myös luonnon radioaktiivisia aineita kuten uraania, radiumia, poloniumia, lyijyä ja kaliumia. Metsämarjoissa luonnon radioaktiivisten aineiden määrä on pieni. Joihinkin sienilajeihin (esimerkiksi jotkut tattilajit) kertyy polonium-210:tä enemmän kuin muihin. 

Pohjois-Suomessa luonnossa luonnostaan esiintyvät polonium-210 ja lyijy-210 aiheuttavat suuremman säteilyaltistuksen marjoja ja sieniä käyttäville kuin keinotekoinen cesium. 

Cesium-137-pitoisuudet (Bq/kg tuorepaino) elintarvikeliikkeistä hankituissa metsämarjoissa ja sienissä vuosina 2003-2013.

Elintarvike Cs-137, Bq/kg (näyte-erien lukumäärä)
  Helsinki Tampere Rovaniemi
Metsämarjat 1,5–260 118 1,1 –440 117 1,2 –87 84
Sienet 1,3 –1980 112 0,1–1990 58 8,1–710 16

 

Luonnon radioaktiivisten aineiden pitoisuudet (Bq/kg tuorepaino) metsämarjoissa ja sienissä.

Elintarvike  Bq/kg 
  U-234 U-238 Pb-210 Po-210 Ra-226 Ra-228
Metsämarjat  <0,002–0,002 0,0005–0,002 0,1–1 0,04–1 0,07–1,6 <0,1–1,4
Sienet  <0,002–0,05 <0,001–9 0,1–2 0,4 –200 <0,02–0,2 <0,04–6

 

Sienien cesium-137-pitoisuudet lajeittain

Cesium-137:n kulkeutuminen sieniin vaihtelee lajeittain. Kauppasienilajit jaettu kolmeen ryhmään cesiumin siirtymistehokkuuden mukaisesti. Vähiten cesiumia kertyy ryhmän 1 ja eniten ryhmän 3 lajeihin.

  1. Korvasieni, lampaankääpä, mesisienet, huhtasienet, punikkitatit, voitatti, herkkutatit, kantarelli, tuoksuvalmuska
  2. Haperot, kosteikko- ja suppilovahvero sekä mustatorvisieni
  3. Rouskut, orakkaat, kangastatti, kehnäsieni ja mustavahakas

EU-alueelle tuotavien elintarvikkeiden cesium-137:n pitoisuusraja on 600 becquereliä kiloa kohden (Bq/kg), jota EU:n komission suosituksen (2003/274/Euratom) mukaan on noudatettava luonnonvaraisten elintarvikkeiden kaupassa EU-alueella. Tämä raja-arvo voi ylittyä alueilla, jonne laskeumaa tuli merkittävästi ryhmään 2 kuuluvissa sienissä sekä ryhmän 3 sienissä. Mustavahakkaan cesium-pitoisuus on yleisesti yli 600 Bq/kg laskeuma-alueilla, jossa cesiumpitoisuudet maaperässä ovat alhaisiakin.

Cesium-137 sienissä

Cesium-137 sienissä (Bq/kg tuorepainoa), keskiarvot ja vaihteluvälit eri laskeuma-alueilla (1 alhaisin ja 5 korkein maaperän cesiumpitoisuus). EU-suosituksen raja-arvo 600 Bq/kg on merkitty kuvaan punaisella.

Radioaktiivinen cesium Suomen ruokasienissä (STUK-A240, Kostiainen ja Ylipieti) 

 

Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö