Liha, riista ja kala

Tuotantoeläinten lihassa radioaktiivisuutta on vähän, mutta riistassa ja kalassa voi esiintyä kohonneita cesium-137-pitoisuuksia.

Kaikessa ravinnostamme on pieniä määriä keinotekoista radioaktiivisuutta, jotka ovat peräisin Tšernobylissä vuonna 1986 tapahtuneesta onnettomuudesta. Tuotantoeläinten lihassa keinotekoisten radioaktiivisten aineiden pitoisuudet ovat erittäin pienet. Tarkoilla laboratorioanalyyseillä niissä havaitaan kuitenkin pitkäikäisiä radioaktiivisia aineita, kuten radioaktiivista cesiumia. Kalassa ja riistassa keinotekoista radioaktiivista cesiumia esiintyy paikoitellen melko korkeinakin pitoisuuksina. 

Riistan ja poronlihan cesiumpitoisuus riippuu eläinten ravinnosta. Sienet osana hirven ravintoa voivat suurentaa hirvenlihan cesium-137-pitoisuutta. Hirven vasojen lihassa cesiumin pitoisuus on 1,2-1,5 kertainen täysikasvuiseen hirveen verrattuna. Metsäjäniksen lihassa pitoisuus voi olla kaksin- tai kolminkertainen saman alueen hirvenlihaan verrattuna. Vesilinnuissa, rusakoissa ja peltokanalinnuissa on cesiumia huomattavasti vähemmän kuin hirvenlihassa.

Komission enimmäisarvot luonnontuotteiden cesiumille on 600 Bq/kg. Tämä raja-arvo voi ylittyä Suomessa joidenkin järvien petokaloissa, alueilla joihin tuli runsaasti Tšernobyl laskeumaa. Pitoisuuksissa on kuitenkin suurta paikallista vaihtelua.

Keinotekoisen radioaktiivisuuden lisäksi elintarvikkeissa havaitaan myös luonnon radioaktiivisia aineita kuten uraania, radiumia, poloniumia ja lyijyä. Luonnonnuklidien pitoisuudet ovat lihassa ja kalassa pieniä. Suurimmat mitatut polonium-210–pitoisuudet porossa ovat 16 becquereliä kilossa ja kalassa 10 becquereliä kilossa. Thoriumin, radiumin, uraanin ja lyijyn isotooppien pitoisuudet ovat hyvin alhaisia, alle yksi becquerel kilossa.

Poronlihan cesium on peräisin ilmakehän ydinasekokeista

Poronlihan radioaktiivisuustutkimukset aloitettiin Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuuden jälkeen vuonna 1986. Tutkimuksia on jatkettu aina tähän päivään asti. Suomen poronhoitoalueen cesium-137 on pääasiallisesti peräisin 1950- ja 1960-luvuilla ilmakehässä tehdyistä ydinasekokeista. Lisäksi Tšernobylin onnettomuus toi poronhoitoalueelle jonkin verran radioaktiivisia aineita. 

Paliskuntien välillä on isoja eroja. Lisäksi vasoissa on radioaktiivista cesiumia todettu olevan jonkin verran enemmän kuin aikuisissa poroissa. Poron lihan keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrään vaikuttavat useat eri tekijät, tärkeimpinä alueelle tullut laskeuma sekä poron ruokavalio. Jäkälä, luppo ja sienet sisältävät enemmän radioaktiivisia aineita kuin heinä, jolla poroja ruokitaan muun ravinnon ollessa vähissä. 

Myös vuodenajalla on vaikutusta. Poronlihan radioaktiivisuus on huipussaan aina kevät- talvella ja matalimmillaan loppukesästä.

Kaloissa cesiumpitoisuudet vaihtelevat huomattavasti

Järvikalojen cesiumpitoisuudet vaihtelevat eri puolella Suomea ja myös järvikohtaisesti. Suurimmat pitoisuudet on mitattu alueilla, joille tuli runsaasti Tšernobyl laskeumaa ja ennen kaikkea niukkaravinteisissa järvissä, sekä järvissä, joiden vesi vaihtuu hitaasti. 

Itä-ja Pohjois-Suomessa cesiumin pitoisuudet kalassa ovat pääosin alle 100 becquereliä kilossa. Maan muissa osissa cesiumin keskipitoisuudet kalassa ovat 100-1000 becquereliä kilossa. Suurimmat mitatut pitoisuudet 2010-luvulla ovat olleet useita tuhansia becquerelejä kilossa. 

Kalalajeista cesiumia on eniten petokaloissa, joita ovat esimerkiksi hauki, isot ahvenet, made ja kuha. Itämeren kalojen cesiumpitoisuus on pienempi kuin järvissä, koska suuri vesimäärä laimentaa pitoisuuksia ja suolapitoisuus vähentää kalojen cesiumin ottoa. Itämeren kaloissa cesium-137:n pitoisuus on nykyään alle 40 becquereliä kilossa.

Kalan syöntisuosituksia noudattamalla voi vähentää cesium-137 altistusta 

Evira on antanut kalan syöntisuositukset, joissa huomioidaan kalan elohopea- ja dioksiinipitoisuuksien lisäksi myös radioaktiivisesta cesiumista aiheutuva annos. Kalaa suositellaan syötäväksi sen terveellisten vaikutusten takia vähintään pari kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen.  Lasten ja nuorten suositellaan kuitenkin syövän haukea ja Itämerestä pyydettyjen lohta, taimenta ja suuria silakoita vain 1-2 kertaa kuukaudessa. Myös päivittäin sisävesien kalaa syöville suositellaan myös muiden petokalojen käytön vähentämistä ravinnossa.  

Säteilyannos luonnontuotteista on alle yhden prosentin kokonaisannoksesta 

Ruuan sisältämän cesiumin osuus vuotuisesta kokonaisannoksesta (3,2 millisievertiä) on alle yhden prosentin. Suurin osa ravinnosta saatavasta annoksesta tulee luonnosta saatavista elintarvikkeista (kala, riista, metsämarjat, sienet). Kalan syönnistä aiheutuva keskimääräinen annos on alle 0,01 millisievertiä vuodessa. Riistanlihan cesium-137:stä aiheutuva keskimää¬räinen annos henkilöä kohti on alle 0,003 millisievertiä vuodessa. Paljon luonnontuotteista syövän henkilön säteilyannos elintarvikkeista voi olla yli kymmenkertainen keskivertokuluttajaan verrattuna. Kaloista saatavat säteilyannokset vaihtelevat suuresti riippuen siitä, minkä järven kaloja syö ja kuinka paljon. Noudattamalla Eviran kalansyöntisuosituksia ja niiden poikkeuksia, voi vähentää cesium-137:stä saatavaa säteilyannosta.

Cesium-137-pitoisuudet (Bq/kg tuorepaino) lihassa, riistassa, porossa ja kalassa vuosina 2003-2014.

Tuotantoeläimet

Cs-137

Lkm

Naudanliha

0,1- 103

43

Sika

0,5 - 10

48

Lammas

~20

1

Broileri

0,3-0,6

5

Riista ja poro

Cs-137

lkm

Hirven ja peuranliha

0,5-350

73

Poro

32-380

44

Kala

Cs-137

lkm

Järvikala

1,8 -5600

385

Merikala

3-31

78

Viljelty kala

0,2-10

50

Rapu

27-78

21

 

Luonnonnuklidien pitoisuuksia (Bq/kg tuorepaino) porossa ja kalassa.

Riista ja poro

234U

238U

210Pb

210Po

226Ra

228Ra

228Th

Hirvenliha

<0,003

<0,002

0,1-0,2

0,3-0,7

< 0,1 -0,3

<0,6

<0,1

Poro

<0,002

<0,001

0,1-1,2

1,9-16

<0,2

<0,2

<0,1

Kala

 

 

 

 

 

 

 

Järvikala

0,005 – 0,8

0,002-0,2

0,05-0,8

0,06-9,6

<0,1- 0,8

<0,3

<0,1

Merikala

 

 

0,04-0,5

0.3-4.0

 

 

 

Rapu

 

 

0,1-0,4

1,7-4,7

 

 

 

 

Cs-137 ahvenessa eri järvissä vuosina 2008-2012

Keskimääräinen cesium-137 pitoisuus (Bq/kg tuorepaino) ahvenessa eri järvissä vuosina 2008-2012.

 

Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö