Radioaktiivisten aineiden poistaminen juomavedestä

Radioaktiivisten aineiden kuten radonin, uraanin ja radiumin poistamiseen on tehokkaita menetelmiä. Kun kyseessä on yksityinen kaivo, selvitetään kuitenkin ensin muut veden hankintamahdollisuudet. Vesilaitokselle tarvitaan poistomenetelmä, joka soveltuu suuren vesimäärän käsittelyyn. 

Yksityiset kaivot

Jos veden radonpitoisuus on suuri tai siinä on haitallisia määriä muita radioaktiivisia aineita, kannattaa ensin selvittää, onko olemassa muita veden hankintamahdollisuuksia. Tällöin ensimmäinen vaihtoehto on liittyminen kunnan vesijohtoverkkoon tai yhteinen vedenhankinta naapureiden kanssa. Jos muuta mahdollisuutta ei ole, talousvesi voidaan puhdistaa haitallisista aineista.

Radon on poistettava kaikesta talousvedestä, koska vedenkäytön yhteydessä se vapautuu sisäilmaan ja voi siten lisätä sisäilman radonpitoisuutta. Muille radioaktiivisille aineille riittää, kun ne poistetaan juomavedestä. Ne eivät vapaudu sisäilmaan kuten radon. 

Radon voidaan poistaa vedestä joko ilmastusmenetelmällä tai aktiivihiilisuodatuksella. Oikein asennetulla ja suunnitellulla laitteella veden radonista saadaan poistettua yli 90 prosenttia. Menetelmän valintaan vaikuttavat veden radonpitoisuus ja vedenkulutus. Ilmastusmenetelmä soveltuu kaikille radonpitoisuuksille kun taas aktiivihiilisuodatus soveltuu ainoastaan alle 5000 becquereliä litrassa pitoisuuksille. Aktiivihiilisuodatinta ei tule myöskään sijoittaa rakennukseen, jossa asutaan vakituisesti, koska suodatin alkaa säteillä kun radon pidättyy siihen. Suositeltava paikka aktiivihiilisuodattimen asennukselle on erillinen tekninen rakennus tai kaivon yhteydessä oleva huoltokaivo. Ilmastuslaiteessa säteilylähdeongelmaa ei ole, joten se voidaan asentaa myös asuinrakennukseen.

Uraania tai radiumia ei välttämättä tarvitse poistaa kaikesta talousvedestä, koska ne aiheuttavat säteilyannosta vain sisäisesti nautittuina. Toisin sanoen niistä ei aiheudu annosta suihkun tai muun vedenkäytön yhteydessä. Uraani ja radium voidaan poistaa vedestä tehokkaasti ioninvaihtomenetelmällä joko yhdessä tai erikseen

Lyijy ja polonium voidaan poistaa luotettavasti joko nano- tai käänteisosmoosisuodatuksella. Nämä vaativat kuitenkin veden jälkikäsittelyä. Myös aktiivihiili ja ioninvaihtimet poistavat lyijyä ja poloniumia. Poistumat ovat olleet vaihtelevia, 50 - 100 prosenttia. 

Poistolaitteen toimintaan vaikuttaa myös veden muu laatu. Suuret määrät rautaa, mangaania ja humusta voivat haitata suodattimien tai ilmastuslaitteiden toimintaa. Poistolaitteiden valinta onkin suunniteltava tapauskohtaisesti.

Vesilaitokset

Ilmastus on vesilaitoksille taloudellisesti järkevin radonin poistomenetelmä, koska se sopii suurten vesimäärien käsittelyyn. Ilmastus poistaa vedestä radonin lisäksi myös muita kaasuja kuten rikkivetyä ja hiilidioksidia, mikä parantaa veden makua ja hajua. Vesilaitoksilla ilmastu voi toimia kolmella eri periaatteella: Hienokuplailmastuksella, suihkutusilmastuksella tai torni-ilmastuksella. Aktiivihiilisuodatusta ei yleensä käytetä vesilaitoksilla radonin poistoon.

Hienokuplailmastus tehdään joko avoimessa altaassa tai umpinaisessa säiliössä, johon ilma johdetaan pohjalla olevien suuttimien kautta. Radonin poistuma kasvaa kuplakoon pienentyessä, ilma-vesisuhteen kasvaessa ja ilmastusajan pidentyessä. Ilma-vesisuhteen arvolla 10:1 päästään useimmiten riittävän hyvään poistumaan, eikä poistuma tämän jälkeen parane merkittävästi ilma-vesisuhdetta kasvatettaessa.

Suihkutusilmastus on usein taloudellisin vaihtoehto vesilaitoksilla, joissa veden radonpitoisuus ei ole suuri ja joissa on altaat esimerkiksi raudan poistoa varten. Vesi suihkutetaan altaaseen mahdollisimman pieninä pisaroina, jolloin radonin poistuminen on tehokkainta. Suihkutus- ja hienokuplailmastusta voidaan soveltaa myös yhdistettyinä.

Torni-ilmastus on suihkutusilmastusta tehokkaampi menetelmä. Torni-ilmastin on pystyasennossa oleva pitkä sylinteri, joka on täytetty esimerkiksi muovipalloilla tai renkailla. Vesi johdetaan sylinteriin sen yläosasta ja ilma puhalletaan vastavirtaan sylinterin alaosasta. Vesi muodostaa ohuen kalvon täytemateriaalin pintaan, josta radon pääsee siirtymään helposti ilmaan.

Vesilaitoksilla olevat muut perinteiset vedenkäsittelymenetelmät poistavat vaihtelevia määriä muita radioaktiivisia aineita, kuten uraania, radiumia, lyijyä ja poloniumia. Tehokkaimpia menetelmiä ovat kalvosuodatukset, vähiten radioaktiivisia aineita poistavat alkalointi ja hidassuodatus.

Jaa tämä sivu