Radioaktiivisten aineiden mittaaminen juomavedestä

Vesinäytteestä kannattaa mitata radonin lisäksi myös muut luonnon radioaktiiviset aineet. 

Vesilaitokset

Säteilyaltistuksen kannalta veden tärkein radioaktiivinen aine on radon. Säteilyturvakeskus on antanut säteilylain (592/91) nojalla turvallisuustavoitteet vesilaitosten veden ja elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävän veden radioaktiivisuudelle (ST-ohje 12.3). Veden radonpitoisuus saa olla korkeintaan 300 becquerelia litrassa. Jos vedessä on muitakin radioaktiivisia aineita, radonpitoisuuden pitää olla tätä pienempi. 

Vesilaitosten ja vedenottamoiden vesinäytteistä mitataan radonin ja pitkäikäisten alfa-aktiivisten aineiden lisäksi pitkäikäisten beeta-aktiivisten aineiden pitoisuus. 

Yksityiset kaivot

Vesilaitosvedelle asetetut enimmäisarvot eivät koske yksityisiä kaivoja. Yksityiskaivojen osalta sosiaali- ja terveysministeriö on antanut pieniä yksiköitä koskevan asetuksen (401/2001), jossa on annettu yksityisessä käytössä olevien kaivojen vedelle radonia koskeva toimenpideraja 1000 becquereliä litrassa. 

Yksityishenkilöiden porakaivovesinäytteestä suositellaan mitattavaksi aina radon ja pitkäikäisten alfa-aktiivisten aineiden kokonaispitoisuus. Pitkäikäisten alfa-aktiivisten aineiden kokonaispitoisuudesta selviää, onko vedessä radonin lisäksi muita merkittäviä luonnon radioaktiivisia aineita, uraania, radiumia ja poloniumia.

Veden käytön yhteydessä vapautuu radonia huoneilmaan. Jos veden radonpitoisuus on 1000 becquereliä litrassa, voi veden käyttö lisätä huoneilman radonpitoisuutta 50 - 200 becquereliä kuutiometrissä. Mikäli huoneilman radonpitoisuutta ei ole aikaisemmin mitattu, kannattaa se mitata.

Tulokset

Mittaustulos ja lasku toimitetaan asiakkaalle noin kahden kuukauden kuluessa vesinäytteen saapumisesta Säteilyturvakeskukseen. Pelkän radonmittauksen ollessa kyseessä tulos ja lasku lähetetään viikossa.

Jaa tämä sivu